 |
| Susi sisällä / Tiina Lymi. Helsinki-kirjat 2010. 223 sivua |
Tiina Lymin Susi sisällä on kirjailija/näyttelijä/käsikirjoittajan esikoisromaani, samannimisen näytelmän pohjalta kirjoitettu. Susi sisällä on rankka tarina pettämisestä, täydellisen avioliiton romahduksesta. Tuulalla ja Vesalla on se täydellinen avioliitto - paljon rakkautta ja ihanat lapset kunnes erään aamun Hesari romuttaa kaiken. Avioliitto hajoaa ja sotkuun sekoittuu Tuulan ja Vesan lisäksi Vesan pomo ja paras ystävä Antero, Tuulan paras ystävä Sanna sekä tämän mies Mauri ja tietenkin myös Tuulan ja Vesan lapset Petteri ja Ansa.
"Mä olen elukka. Haiseva, kuolaava, mun kauluspaidan alla haisee pistävä hiki, mun suussa on raateluhampaat. Mä olen hylkiö. Mä en voi olla kokonaan paikalla, susi tahtoo jolkottaa maisemassa. Se on peto pehemässä turkissa. Huohottavia ikeniä, karvaa, kynsiä, hampaita, kuolaa, murinaa. Saalis tulee eteen, ei sitä voi olla kaatamatta, kun tietää pystyvänsä tai on vaan pakko." (s.102)
Susi sisällä oli hauska, varsinkin kirjan alussa oli todella hulvattomia dialogeja. Lymi kuvailee myös henkilöt oivallisesti -vaikka Vesan törkyteot inhottivatkin oli mukava tuntea, että pääsi myös pettäjämiehen ajatuksiin sisään, välillä näin tulevana psykologina Vesan terapia-ajatukset liikuttivat;) Vesan ja Tuulan lapsia kävi sääliksi -he jäivät vanhempiensa riitojen ja erimielisyyksien jalkoihin niin kuin samantyyppisissä tilanteissa ihan oikeastikin usein taitaa olla. Juuri lasten ajatukset ja suhtautuminen vanhempiensa ongelmiin oli mielestäni kirjan parhainta antia. Välillä jotkut henkilöt ärsyttivät, eniten ehkäpä Tuulan bestis Sanna joka haki lohtua sauvakävelystä vaikka puhumalla olisi selvinnyt paljon helpommin. Jotkut ennalta arvattavat tapahtumat ja jutut hieman ärsyttivät mutta kokonaisuutena varsin hauskaa ja kivaa luettavaa. Susi sisällä tempaisi mukaansa ihan alusta saakka ja oli nopeaa luettavaa.
***-
Minulla oli vaikeuksia aloittaa tätä kirjaa, koska en hirveän korkealle arvosta julkkiskirjailijoita. Yllättäen kirja oli hyvä (sen siitä saa kun ei turhia odota!), vaikka muutamassa kohtaa tapahtumat ja vuorosanat lyötiin aika överiksi. Mutta kyllä sen ymmärtää, kun ajattelee, että mä on ollut ensin näytelmä.
VastaaPoistaSusa, mulla on ollut ehkä vähän samanlainen fiilis julkkiskirjailijoita kohtaan, oikeastaan tähän vuoteen saakka. Nyt olen kuitenkin tykännyt mm Franzenin kirjasta todella paljon ja tämäkin oli ihan hyvä, eli vähän on mielipiteeni siltä kantilta muuttunut:)
VastaaPoistaOnnittelut, sinäkin pääsit blogini linkkeihin! ;)
VastaaPoistaalmafiina, kiitos kovasti:)
VastaaPoistaMinua lasten kohtelu häiritsi pahasti. Ainoan puolustuksen heidän laiminlyödyksi tulemiselleen voin keksiä siitä, että tämä on alun perin ollut näytelmä. Jos ei lapsia siinä ole kirjoitettu kohtauksiin mukaan, niin heitä ei ajatella olevan olemassakaan. Valitettavasti kirjassa sama ei toimi.
VastaaPoistaJori, samaa mieltä olen. Minä en edes ajatellut asiaa tuolta kantilta, että näytelmässä ei olisi lapsia mukana. Hyvä huomio ja todella mahdollista että asia on juuri noin!
VastaaPoista