Heidi Jaatisen Ei saa katsoa aurinkoon on ihanasti kirjoitettu lapsen näkökulmasta. Pieni Lennu viettää lapsuuden kultaisia aikoja mielellään mummon seurassa mutta lapsuus ei olekaan aina niin onnellista. Naapurissa asustava rengin uusi apumies Lukunen on lennun uusi ystävä joka kalastuksen ja muun puuhan lisäksi opettaa Lennulle myös aikuisten leikkejä, joihin pienen lapsen ei pitäisi joutua sekaantumaan. Lennun lapsuuden onnellisia hetkiä varjostavat mummon vanhenemisen lisäksi Lukusen tapaaminen, Lennun ja Lukusen tapaamiset kun muuttuvat vain kauheammiksi.
Kirjan aihe oli yllättävä, en tiennyt mistä kirja kertoo ennen kuin aloitin lukemisen ja aihe tuli minulle suurena yllätyksenä. Heidi Jaatinen on mielestäni kuitenkin onnistunut kertomaan tarinan koskettavasti ja tunteita herättävästi. Kirja onnistuu kuvailemaan pienen Lennun ajatuksia aidolla tavalla ja tunteita herättävästi.
****+
Ostin tämän tänään eurolla ja odotan kovasti, että pääsen lukemaan. On saanut sinulta hyvät pisteetkin. :) Syksyllä mielestäni kirjailijalta ilmestyy uusi teos.
VastaaPoistaHanna, kyllä tykkäsin tästä kirjasta vaikka aihe olikin raskas. En olekaan huomannut että kirjailijalta tulee uusi syksyllä, täytyy ryhtyä etsimään:)
VastaaPoistaNo nyt löysinkin tänne! Sanoisitko että tästä jää ankea olo? Olen lukenut niin raskaita kirjoja viime aikoina että haluan vähän aikaa välttää lohduttomuutta. Mutta selviytymis-/kasvutarinat käyvät kyllä.
VastaaPoistaElma Ilona. no hyvä että löysit;) Minulle ei jäänyt kirjasta ankea olo, sanoisin että se on enemmän kasvutarina. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttökin tuli jotenkin "ihan puskista" ja siitä ei kerrottu erityisen paljon. Kieli kirjassa oli mielestäni tosi kaunista myös:)
VastaaPoista