Vieras / Riikka Pulkkinen
Otava, 2012. 299 sivua.
Kannen suunnittelu: ? (miksi tätä ei lue missään?)
Mistä minulle? pyydetty arvostelukpl kustantajalta
Riikka Pulkkisen uutuusromaani Vieras oli minulle ehdottomasti yksi sykysn odotetuimmista kirjoista. Olen tykännyt todella paljon Pulkkisen aiemmista romaaneista Raja ja Totta, joten odotukseni tämänkin suhteen olivat korkealla.
Pulkkinen pureutuu uudessa romaanissaan tärkeisiin aiheisiin. Kirjan nimen mukaista vierautta kokee kirjassa monikin henkilö. Päähenkilö, pappina työskennellyt Maria, tuntee vierautuneensa elämästään ja matkustaa Yhdysvaltoihin. Hän muistelee siellä syntynyttä äitiään ja yrittää löytää tämän sukulaisia jotta saisi selville asioita omasta taustastaan ja nyt jo edesmenneestä äidistään. Maria tapaa uudessa maassa myös Mélanien, joka opettaa Marialle paljon tanssista, elämästä. Toisenlaista vierautta kokee myös kahdeksanvuotias Yasmina, joka on muuttanut ulkomailta Suomeen vanhempiensa kanssa. Pieni tyttö opettelee uutta kieltä ja kulttuuria, mutta koulukaverit eivät ole suvaitsevaisia. Yasmina saa tukea ja turvaa Marialta, mutta lopulta tämäkään ei riitä suojelemaan nuorta tyttöä.
Kirjassa liikutaan kolmessa eri ajassa. Pääosassa seurataan Marian elämää nykypäivässä, kuinka hän päättää jättää kaiken ja lähteä kauas kotoa. Toisaalta kirjassa seurataan myös Marian ja Yasminan yhteisiä tapaamisia ennen Marian reissua, sekä Marian vaikeaa nuoruutta jolloin hän kamppaili itsensä kanssa, uskonnon ja syömishäiriön astuessa kuvioon mukaan. Pulkkinen kirjoittaa tärkeistä aiheista. On syömishäiriötä, on rasisimia, ulkopuolisuuden tunnetta, vierautta. Kieli on myös taattua, kaunista Pulkkista, paikon jopa runollista. Etenkin tanssikohtausten runollinen kieli hurmasi minut, ja toi kivaa vaihtelua tekstin rytmiin.
Mutta. Joku tästä kirjasta jäi puuttumaan, jotta se olisi uponnut sydämeeni, jotta sen henkilöt olisivat tulleet iholleni, jotta kirjan tapahtumat olisivat pyörineet mielessäni päivisin kun en ehtinyt lukemaan. Joku juttu, jota en edes pysty osoittamaan, jäi puuttumaan, jotta olisin ihastunut Vieraaseen yhtä paljon kuin Pulkkisen aiempiin romaaneihin. Sekä Raja että Totta ovat minulle olleet koskettavia ja mieleenpainuvia kirjoja. Muistan niistä vieläkin tarkkoja yksityiskohtia, kun taas Vieras jäi paljon etäisemmäksi ja jätti minut paljon kylmemmäksi.
En osannut samaistua kirjan henkilöihin, ja vaikka kirjassa rankkoja aiheita käsitelläänkin ihmiskohtalot eivät jostain syystä tulleet iholle tai koskettaneet minua sen kummemmin. En osaa saoa mikä tässä mätti, mutta olen kuitenkin pettynyt. Pulkkinen osaa kirjoittaa ja pidän hänen tyylistään tehdä kirjoja, mutta tämä ei nyt valitettavasti täysin uponnut minuun.
★★★
Ps! Olen todella iloinen, että olen tänä vuonna kuullut kaikista Finlandiaehdokkaista ja lukenutkin jopa kaksi ja puoli! Liputan Nälkävuoden ja yöpöydällä keskeneräisenä odottavan Jään puolesta! :)
Samat fiilikset minullakin jäi. Niin kovasti kuin tätä odotinkin.
VastaaPoistaTuli liikayrittämisen maku. Koin erityisesti Marian kärsivän epäuskottavuudesta henkilönä. Liian pajon saman henkilön varassa ja samassa kirjassa.
Minäkin odotain tätä kovasti :/. Marialle tosiaan sattui ja tapahtui todella paljon, ja lopulta kaikki meni hieman epäuskottavaksi. Vähän liikaa kaikkea samassa kirjassa, samalle henkilölle tapahtuneena. Loppukaan ei minusta pelastanut oikein mitään, vaan meni vielä vaan samaan suuntaan :/.
PoistaUseammaltakin taholta olen kuullut tätä samaa: Vieras ei ihan yllä edellisten tasolle. No, minulla on edellisetkin lukematta, mutta kaikki näistä kiinnostavat kovasti.
VastaaPoistaSuosittelen kyllä lämpimästi niitä vanhempia Pulkkisen kirjoja! Sekä Raja että Totta ovat olleet ihan huippuja minusta :).
PoistaJaa, minä taas pidin Vieraasta Pulkkisen kirjoista eniten! Siinä oli minusta jotenkin rennompi ja rouheampi ote kuin melkein liian hiotun tuntuisessa Totassa. Makuja on monia! Nautin Vieraassa etenkin kielen ja kerronnan rytmistä, jossa oli kiinnostavaa vaihtelua ja leikittelyäkin. Siitä olen kyllä samaa mieltä, että rankkoja teemoja oli tässä mukana jo melkein jo liikaakin jotta ne kaikki olisivat tulleet lukijalle läheisiksi.
VastaaPoistaIhanaa että sinä pidit tästä! Minulle tämä oli ehkä sitten vähän tuhankin "epähiottu". Olen tykännyt aiemmissa romaaneissa juuri siitä, että ne ovat hienoja kokonaisuuksia, kaikki on mietittyä ja upeaa. Tämä oli jotenkin sekasoppa vähän kaikkea, eikä tullut minua liki. Kieli on toki kaunista, sitä en kiistä!:)
Poista