 |
| Ikuinen rakkaus (Enduring Love, 1997) / Ian McEwan. Loisto-pokkari, 2010 (suom. 1.kerran 1998, Otava). 304 sivua |
Loma on nyt vietetty ja matkalukeminenkin vaihtui viime tipassa. Vargas Llosan Tuhma tyttö oli niin painava, että vaihdoin sen kevyeen pokkariin. Ensimmäinen pokkari joka hyllystäni käteen osui oli Ian McEwanin Ikuinen rakkaus joka olikin oikein mukavaa lomalukemista.
Tapahtumat saavat alkunsa kun tiedetoimittajana työskentelevä Joe Rose vie naisystävänsä Clarissan piknikille kauniille niitylle vuoristoon. Kesken retkensä he joutuvat keskelle traagista kuumailmapallo-onnettomuutta. Kuten McEwanin muissakin kirjoissa, tässäkin arjen yllättävät tapahtumat muuttavat muutaman ihmisen elämän suunnan ihan täysin ja yllättäen. Onnettomuuden pelastustoimissa mukana ollut mies, Jed Parry, rakastuu Joeen päätä pahkaa ja ottaa tähän yhteyttä ensimmäisen kerran heti onnettomuuden jälkeisenä iltana. Jed ei saa Joeta mielestään ja alkaa seurailla tämän ja Clarissan elämää patologisesti. Joe ei yrityksistään huolimatta saa vaimoaan eikä poliisia uskomaan että Parry on mielenvikainen, ja koko tilanne muuttuu kovin vaaralliseksi. Kenen mielenterveys järkkyy, onko erotomania lopulta selitys kaikkiin ongelmiin ja vaarallisiin tilanteisiin?
Ikuinen rakkaus kertoo Joen ja Clarissan avioliitosta, mielenterveyden järkkymisestä ja psyykkisistä ongelmista. McEwanin kieli on jälleen kerran mukaansatempaavaa ja kirjan tapahtumat todella mielenkiintoiset ja jännittävät. Kirjan alku on lukemistani kirjoista parhaimpia. Alku todellakin herättää lukijan kiinnostuksen ja kirjan haluaa ahmia yhdellä kerralla. Olen lukenut McEwanilta tähän saakka kirjat Sementtipuutarha, Polte ja Rannalla ja tämä Ikuinen rakkaus on ehdottomasti jännin ja trillerimäisin niistä! Todella hieno kirja, haluan ehdottomasti nähdä myös siihen perustuvan elokuvan.
Tulevana psykologina yksi kirjan pääaiheista, Clerambaultin oireyhtymä, kiinnosti kovasti. Pidin paljon kirjan lopussa olleesta liitteestä jossa sairaudesta kerrottiin enemmän. Liite aiheutti keskustelua kirjan ilmestyessä, sillä se antaa ymmärtää että McEwanin kirjan tapahtumat perustuisivat tositapahtumiin. Näin ei kuitenkaan ole, ja liitteen artikkelin kirjoittajat, Robert Wenn ja Antonio Camia ovat keksittyjä henkilöitä ja heidän sukunimensä ovat vielä kaiken lisäksi anagrammi McEwanin nimelle. Sellaista mielenkiintoista nippelitietoa;) Suosittelen McEwania tämän kirjan jälkeen vielä enemmän kaikille, ehdottomasti lukemisen arvoinen kirjailija!
Pisteitä ****+
Luin tovi sitten ekan IanMcEwanini, Sementtipuutarhan. Vaikkei sinällään ollut helppo aihe, vakuutuin kyllä jo tuosta kirjailijaherrastan niin paljon, että pian on saatava lukea lisää ;)
VastaaPoistaOlen lukenut McEwanilta romaanit Rannalla, Ajan lapsi ja Sovitus, ja tiedän suurinpiirtein mitä Lauantai, Sementtipuutarha, Polte, Vieraan turva ja - sinun ansiostasi - Ikuinen rakkaus käsittelevät, ja McEwan kirjoittaa kyllä todella monenlaisista aiheista! Yhteistä kirjoille taitaa olla voimakas jännite, joka pitää lukijan otteessaan...
VastaaPoistaMonet pitävät Ikuista rakkautta McEwanin parhaana kirjana. Minulle se on yksi hänen kolmesta parhaastaan, jotka ovat Sovitus, Lauantai sekä Ikuinen rakkaus. Olen lukenut myös Vieraan turva, Polte, Sementtipuutarha, Rannalla ja Amsterdam. Näistä vain Amsterdam puuttuu blogistani.
VastaaPoistaOlen täydellisen hulluna McEwaniin!
Minua myös kiinnostaa kaikki mikä liittyy psykologiaan. Nyt minulle tuli tunne, että luen kohta Ikuisen rakkauden uudestaan. Vinkki: Eräs sairaus on myös kirjassa Lauantai. Ja kirjan päähenkilö on kiinnostava neurokirurgi...
Tämä uutukainen on jäänyt minulta huomaamatta. Vaikuttaa niin mielenkiintoiselta, että voisinkin McEwanin aloittelevana lukijana etsiä tämänkin käsiini. :-)
VastaaPoistaMukava, että pidit tästä! Minä olen alussa Mc Ewan -matkallani, mutta tämä on tähänastisista suosikkini. Voi hyvin olla, että se sellaiseksi jääkin, sillä usein se ensimmäinen vaikuttava teos jää parhaaksi, olen huomannut.
VastaaPoistaSusa, Sementtipuutarha oli myös minun eka McEwanini. Vaikka aihe ei todellakaan ollut helppo, vaikutti se myös minut kirjailijan taidoista ja halusin sen jälkeen lukea lisää. Sillä tiellä olen edelleen;)
VastaaPoistaPienen mökin emäntä, tiivistitpä hyvin, olen ihan samaa mieltä! McEwan tosiaan osaa kirjoittaa erilaisista aiheista mutta yhtäläisyyksiä löytyy:)
Leena Lumi, Lauantai on seuraavana McEwan jonossani sillä se on ollut omassa kirjahyllyssäni jo liian kauan lukematta:)
Kaisa, suosittelen! Kirja ei ole niin uusi, taisin löytää vaan jonkin uudispainoksen pokkarina vuosi sitten kaupasta. Varmasti löytyy ihan kovakantisenakin kirjastosta:)
Valkoinen kirahvi, tämä on minunkin tähänastinen suosikkini ja voi hyvin olla että siksi se jääkin. Toki odotan paljon myös Sovitukselta ja Lauantailta jotka minulla on vielä lukematta:)