 |
| Män som hatar kvinnor / Stieg Larsson. Månpocket, 2009. 597 sivua. |
Minä, dekkari-inhoaja, päätin tarttua jo edesmenneen Stieg Larssonin Millenium-trilogiaan ja olenpa iloinen, että päätin. Trilogian ensimmäinen osa Miehet jotka vihaavat naisia piti minua otteessaan niin, että en malttanut yöllä nukkua vaan luin kirjaa läpi yön, joululomani viimeisinä päivinä. Luin kirjan alkuperäiskielellä, eli ruotsiksi, joten jos arviossani esiintyy kummallisuuksia syytetään sitä;) Samalla muuten "Lue kirja ja katso elokuva"-haasteen ensimmäinen kirja/leffa -pari, katsoin elokuvan parin kaverin kanssa eilen illalla.
Mikael "Kalle" Blomkvist saa vankilatuomion kunnianloukkauksesta. Blomkvist on Millenium-lehden vastaava toimittaja ja hän on kirjoittanut paljastusjutun Hans-Erik Wennerströmistä, mutta oikeus päättää että jutulla on liian vähän todisteita ja Blomkvist tuomitaan kolmeksi kuukaudeksi vankilaan. Ennen vankilaan joutumista Blomkvist saa kuitenkin oudon työtarjouksen jonka hän ottaa vastaan. Kahdeksankymppinen Henrik Vanger haluaa Mikaelin selvittävän 1960-luvulla kadonneen veljentyttärensä Harrietin mysteerin, murhattiinko nuori tyttö vai minne hän oikein hävisi? Henrik Vanger itse uskoo, että joku Vangerin suuresta perheestä murhasi tytön ja Vanger haluaa Mikael Blomkvistin selvittävän, kuka murhaaja on. Jos Blomkvist selvittää Harrietin murhaajan, lupaa Vanger hänelle uutta informaatiota Wennerstömistä joka aiheutti Blomkvistin vankilareissun.
Niinpä Mikael Blomkvist pakkaa tavaransa ja muuttaa vuodeksi asumaan pieneen Hedestadin jossa asuu suurin osa Vangerin perheestä. Jonkin ajan kuluttua Mikael saa seurakseen ja avukseen sosiaalisesti epäpätevän mutta todella lahjakkaan tietokonehakkeri Lisbeth Salanderin. Salander on parikymppinen nuori nainen, anorektisen laiha, lävistetty ja mustiinpukeutuva. Hän on holhouksen alaisena koska ei oikeuden mielestä pysty huolehtimaan itsestään. Vaikeuksista huolimatta Salander on todella lahjakas omassa työssään ja varsin älykäs monessakin asiassa. Ihmisten kanssa Salander ei oikein osaa tulla toimeen mutta kuin ihmeen kaupalla hänen ja Mikael Blomkvistin yhteistyö toimii hyvin. Yhdessä Blomkvist ja Salander asuvat Hedestadissa ja pikkuhiljaa aukovat Vangerin perheen solmuja. Perheen taustoilta selviääkin paljon salaisuuksia; rasismia, insestiä ja veritekoja. Harrietin katoaminen selviää lopulta kuten myös moni muu asia Vangerin perheessä. Salanderin avulla Mikael Blomkvist löytää myös uusia todisteita Wennerstömiä vastaan...
Miehet jotka vihaavat naisia on ylivoimaisesti paras dekkari/jännäri jonka olen lukenut, enkä malta odottaa että pääsen trilogian toisen kirjan pariin. Mikael Blomkvist ja Lisbeth Salander ovat todella mielenkiintoisia henkilöitä, varsinkin Salander. Olisikin kiva tehdä pidempikin analyysi Salanderista mutta tästä taitaa tulla tarpeeksi pitkä teksti jo muutenkin. Tyydynkin siis sanomaan, että Stieg Larssonin luomat henkilöhahmot olivat minusta todella kiinnostavia ja kirja juoni mukaansatempaava. Kirjan alku oli ehkä hieman tylsä, kesti hetken ennen kuin pääsin kärryille ja tempauduin mukaan mutta noin sivusta sata eteenpäin en olisi malttanut laskea kirjaa kädestäni edes nukkuakseni.
Kirjalle pisteitä *****-
 |
| Män som hatar kvinnor / Niels Arden Oplev, 2009. |
Lopuksi muutama sananen elokuvasta. Män som hatar kvinnor (Miehet jotka vihaavat naisia) on Niels Arden Oplevin ohjaama elokuva ja se ilmestyi vuonna 2009. Elokuvassa Mikael Blomkvistina nähdään Michael Nyqvist ja Lisbeth Salanderina Noomi Rapace. Kirjan ja elokuvan tarinat eroavat hieman toisistaan, suuri osa kirjan yksityiskohdista on tietenkin jätetty pois ajanpuutteen vuoksi mutta muutama suurempikin ero osui silmääni. Ihmettelin esimerkiksi Anita Vangerin erilaista roolia kirjassa ja elokuvassa. Myös Martin Vangerin kohtalo oli hieman erilainen mutta tämä kuulemma selittyy elokuvan jatko-osissa. Lisbeth Salanderin mukaantulo Blomkvistin työpariksi kävi myös eri tavalla elokuvassa kuin kirjassa. Tällaisia yksityiskohtia löytyi aika paljon, kun niitä oikein seurasi ja etsi. Oli aika kivaa vaihtelua muuten katsoa elokuvaa kerran näin "kriittisellä silmällä", oikein etsien eroavaisuuksia kirjasta.
Kaiken kaikkiaan pidin kyllä elokuvastakin, se oli hieman vähemmän jännä kuin kirja (tietenkin kun tiesin tapahtumat...) mutta oikein viihdyttävää katsottavaa. Lisbeth Salander oli juuri sellainen kuin odotinkin, Mikael Blomkvist taas hieman erilainen kuin se kuva joka hänestä oli päässäni. Elokuvasta on muuten tekeillä myös amerikkalainen versio (The Girl with the Dragon Tattoo) jonka pääosassa nähdään Daniel Craig.
Elokuvalle tähtiä ****!
***************maailmanvalloitusmaa: Ruotsi*******************
*****Lue kirja ja katso elokuva -haasteen 1. kirja/leffa -pari******
Sanna, ja mikä ihme siinä on, että minä joka luen dekkareita tasaisin välein nollatakseni pääni ns. parempia kirjoja varten, en syty Larssonille. En hänen kirjoilleen, en nisitä tehdyille leffoille. Tämä ei vain ole mun juttu.
VastaaPoistaMinäkin tykkäsin tästä, vaikka en ole ollenkaan dekkari-ihminen. Ehkä tämä nimenomaan vetoaa meihin, jotka emme ole dekkarien lukijoita noin muuten?
VastaaPoistaLuin kirjan jo heti silloin, kun se ilmestyi ja tykkäsin kovasti, vaikka en paljon dekkareita luekaan. Se oli jännittävästi kirjoitettu ja piti otteessaan. Sitä lukiessani ajattelin, että en halua nähdä siitä tehtyä elokuvaa, koska kirjassa oli niin raakoja kohtia, jotka kyllä kesti lukea, mutta en haluaisi nähdä. Katsoin sen kuitenkin nyt, kun se tuli tv:stä ja kestin sen kyllä katsoa. Elokuvakin oli hyvä, mutta olihan siitä monta juttua jätetty tietysti pois. Jos ei olisi ollut lukenut kirjaa, ei varmaankaan olisi ymmärtänyt kaikkea.
VastaaPoistaDekkareista vielä: ruotsalaiset dekkarit ovat oikeastaan ainoita, joita olen lukenut. Koko Wallander-sarjan luin joskus ja siitä tykkäsin. Ai niin, myös italialaisen Donna leonin dekkareista tykkään. Ne tapahtuvat Venetsiassa ja niissä kerrotaan kaupungista muutenkin.
Leena, höhh, harmi. minä tykkäsin kirjasta kyllä kovasti mutta muista dekkareista taas minä en oikein välitä (siis en ole vielä ainakaan löytänyt suosikkeja...)
VastaaPoistaAhmu, ehkä se on näin! Vähän outoa kyllä, mikähän siinä on syynä...;D
Hanna, ihan totta. Elokuva oli jotenkin lepsumpi, vähemmän jännittävä ja vaisumpi versio kirjasta ja toki paljon oli jätetty pois. Wallandereita olen katsonut myös leffoina ja tykännyt niistä, kirjat on vielä lukematta:)