Adoptiomatka

Adoptiomatka / Anna Pihlajaniemi. Tammi, 2011. 238 sivua.

 Anna Pihlajaniemi tuli äidiksi elokuisena päivänä vuonna 2009, klo 11:46 bussimatkalla töihin. Aamulla pukiessaan ylleen ruskeaa mekkoa, sitoessaan hiuksia poninhännälle, hän ei osannut aavistaa, että hänestä juuri sinä päivänä tulee äiti. Pihlajaniemen kirja Adoptiomatka kertoo pitkästä ja raskaasta matkasta äidiksi ja isäksi, kansainvälisen adoption kiemuroista ja viivästyksistä, onneksi myös lapsen syliin saamisesta.

Adoptiomatka kuvailee, miltä tuntuu odottaa omaa lasta vuosia, tietämättä edes minä vuonna lapsensa saa luokseen. Se kertoo myös, miltä tuntuu ostaa leluankka tai Babar-housut omalle lapselle jota ei vielä ole, jonka pituutta tai ikää ei tiedä. Miltä tuntuu ripustaa omien pyykkien joukossa narulle kuivumaan pieni kissaneule, ja hetken aikaa tuntea, että on ihan oikea lapsiperhe. Lapsi vain vielä puuttuu.

Adoptiomatka kertoo myös, kuinka turhauttavalta voi tuntua selvittää kymmenen kertaa samoja asioita -miksi haluaa adoptoida lapsen, miksi juuri Kiinasta, eikö se ole kallistakin? Läheisten ja tuttavien epätieto voi satuttaa, puolituttujen tyhmät kysymykset ja ilkeät, mutta hyväntahtoiset kommentit samoin. Kirja kertoo, kuinka turhauttavalta voi tuntua selvittää virastolle asioita lapsuudenkodistaan, omista kokemuksista lasten kanssa, avioliitostaan ja ammatinvalinnastaan.

Onneksi Adoptiomatka myös kuvailee miltä tuntuu maalata vanha pinnasänky keltaiseksi, nostaa se paikoilleen lastenhuoneeseen, asetella pieneen kirjahyllyyn lastenkirjoja. Miltä tuntuu pakata matkalaukkuun pieniä vaatteita, helistin, tuttipullo ja luumusosetta viimeisenä iltana kotona kahdestaan puolison kanssa. Miltä tuntuu kun oman lapsensa saa ensimmäisen kerran syliin, kun näkee lapsensa hymyilevän ja nukahtavan. Miltä tuntuu nähdä kun isovanhemmat tapaavat lapsenlapsensa ensimmäisen kerran ja kun lapsi ensimmäisenä iltana kotona nukahtaa omaan sänkyynsä. Miltä tuntuu, kun oma lapsi vihdoin on kotona, miltä tuntuu olla äiti ja isä.

Adoptiomatka on kaunis ja koskettava kirja. Kirjan lyhyehköt luvut perustuvat osittain blogimerkintöihin, mutta lukujen lyhyys ei häirinnyt lukemista yhtään. Pihlajaniemi kirjoittaa mielestäni äärettömän kauniisti ja kirjan tunnelmaan uppoutuu täysin. Minä elin yhden sunnuntain ajan täysin Annan ja tämän puolison mukana Adoptiomatkalla, turhauduin asioiden venyessä, iloitsin jokaisesta eteenpäin vievästä askeleesta, ärsyynnyin ymmärtämättömille kanssaihmisille, itkin välillä surusta mutta ennen kaikkea ilosta ja onnesta.

Adoptiomatka on mielestäni tärkeä ja hieno kirja, se selvittää kuinka turhauttavaa byrokratia voi paikoin olla, kuinka pitkästä adoptioprosessista selviää ja se selventää ennakkoluuloja lapsettomuutta ja adoptiota kohtaan. Mielestäni mahdollisimman monen pitäisi lukea tämä kirja, ja toivon että se tavoittaa paljon lukijoita. Minun kirjani matkaa seuraavaksi äidilleni, joka jo eilen malttamattomana odotti pääsevänsä lukemaan tätä;)

Suuri kiitos Tammelle kirjan arvostelukappaleesta!

*****

Adoptiomatkasta on lukenut myös Ilse.