Viimeinen kesä / Tatiana de Rosnay

Viimeinen kesä (A Secret Kept, 2009) / Tatiana de Rosnay. WSOY, 2011. 328 sivua.

 Tatiana de Rosnayn juuri suomennettu kirja Viimeinen kesä taitaa jäädä minun kesälomani viimeiseksi kirjaksi. Arki ja opiskelut jatkuvat taas maanantaina ja suunta kohti Turkua otetaan sunnuntaina. Minulle kesä on aina loppunut viimeiseen elokuun päivään, omaan syntymäpäivääni. Tässä yllä teille kaikille kivoille lukijoille ja ilahduttavia kommentteja jättäville pala synttärikakkua;)

Nyt kuitenkin Viimeisen kesän pariin! Antoine Rey on pariisilainen arkkitehti. Kun hänen sisarensa Mélanie täyttää 40 vuotta vie Antoine sisarensa yllätysreissulle lapsuuden kesämaisemiin, jossa sisaruspari ei ole käynyt äitinsä äkillisen kuoleman jälkeen 30 vuotta sitten. Reissun aikana sekä Antoinen että Melin mieleen nousee paljon onnellisia muistoja lapsuuden kesistä jotka he viettivät paratiisissaan äitinsä kanssa. Isäkin oli toki kuvioissa, mutta oli kesäasunnolla useimmiten vain viikonloppuisin kun työkiireiltään ehti. Äiti oli kaunis, nuori ja rakastava kunnes yhtäkkiä, kolmikymppisenä kuoli. Antoine oli kymmenen ja Mel kuuden vanha. Clarisse-äidin kuoleman jälkeen Antoine ja Mel eivät enää puhuneet äidistä vaan hän oli heille Clarisse. Moneen vuoteen kukaan ei maininnutkaan Clarissea, ei lasten isä, ei isän sisko, ei isoäiti.

Sisarusten isä meni nopeasti uusiin naimisiin, mutta Réginestä ei ikinä tullut Antoinelle tai Mélanielle läheistä uutta äitiä. Syntymäpäivämatkalla vanhat muistot siis heräävät ja suru äidin kuolemasta nousee pintaan. Kuolemasta ei ikinä ole puhuttu ääneen, ja sekä Antoinen että Mélanien mielessä on suuri aukko. Kumpikin haluaisi tietää, mitä äidin kuolinpäivänä oikein tapahtui.

Synttärireissun kotimatkalla Pariisiin Mélanie yllättäen muistaa jotakin tärkeää lapsuudestaan, mutta ajaa juuri ulos tieltä kun hänen piti kertoa veljelleen muistoistaan. Antoine järkyttyy onnettomuudesta kovin ja päättää selvittää suvun vaietut salaisuudet, selvittää äitinsä kuoleman ja sen, miksi Clarissesta ei koskaan puhuta, miksi kaikki jäljet Clarissesta on hävitetty.

Kotona Pariisissa Antoinea odottaa kolme teini-ikäistä lasta jotka asuvat vuoroin hänen ja vuoroin äitinsä, Antoinen ex-vaimon Astridin ja tämän uuden miehen luona. Antoinesta tuntuu, että hän on vieraanutunut lapsistaan vuoden takaisen avioeron jälkeen, eikä oikein saa lapsiaan kuriin. Kun lastenkin elämässä tapahtuu kerralla paljon traagisia asioita, joutuu Antoine kohtaamaan menneisyyden tapahtumat jälleen. Elämä ja kuolema saavat taas miehen elämässä uuden merkityksen, mutta onneksi rakkauskin taas näyttäytyy, yksinäisen avioerovuoden jälkeen.

Viimeinen kesä on surullinen mutta toivoa antava tarina yhden perheen suhteista ja vaietuista salaisuuksista. De Rosnayn luomat hahmot ovat sympaattisia ja todentuntuisia. Tarina on jännittävä ja mukaansatempaava, kieli kaunista ja sujuvaa. Tämä oli siis lähes kaikin tavoin hieno lukukokemus. Ainut asia joka minua hieman häiritsi oli se, että kirjassa on aika paljon tapahtumia. Yhtäkkiä Antoinen lasten elämässä tapahtui paljon asioita, oli itsemurhaa, onnettomuuksia, pidätyksiä ja hautajaisia toisten perään ja vielä lisäksi oli tietenkin Antoinen lapsuuden tapahtumat joita selvitettiin. Minusta hieman vähempikin olisi riittänyt, ja keskittyminen vielä enemmän Antoinen äidin kuolemaan ja miehen lapsuuden muistoihin ei olisi minusta huonontanut kirjaa yhtään. Mutta meni se näinkin, vahva ja hyvä kirja näin kesän viimeiseksi:)

      
★★★★-


Suomentaja: Leena Tamminen
Kannen suunnittelu: Tuula Mäkiä