Nälkävuosi / Aki Ollikainen
Siltala, 2012. 141 sivua.
Kannen suunnittelu: Elina Warsta
Mistä minulle? kirjastosta varaamalla
Kotipaikkakuntani paikallislehti tiesi viikonloppuna kertoa, että Aki Ollikainen on Eeva Joenpellon kirjailijakodin uusin asukas. Ollikainen muuttaa kirjailijakotiin Sammattiin syksyllä ja seuraa näin ollen Tuomas Kyröä, Mikko Rimmistä ja Sammatissa tällä hetkellä asuvaa Katja Kettua. Sammatissa Ollikaisen on lehtijutun perusteella tarkoitus valmistella toista romaaniaan.
Nyt kuitenkin muutama sananen Ollikaisen esikoisromaanista Nälkävuosi. Sain kirjan kirjaston varauksesta viime viikon lopulla ja luin tämän viikonlopun aikana. Ilman kehuvia blogiarvioita olisi tämä kirja mennyt minulta varmasti ohi. Onneksi siis luen kirjablogeja (ja Länskäriä;)!
Nälkävuosi johdattaa lukijan vuoden 1867 Suomeen. Nuori Mataleena-tyttö tarpoo lumihangessa äitinsä jalnajäljissä, vatsa kurnien, palellen ja heikkona. Mataleena on äitinsä ja pienen veljensä kanssa kerjuureissulla, talvi on pitkä ja kylmä, ruokaa ei ole laisinkaan. He suunnistavat kohti Pietaria, ruuan ja paremman elämän toivossa. Toisaalla vauraamman suvun veljekset Teo ja Lars Renqvist miettivät omaa elämäänsä nälkävuosien keskellä. Lars toimii senaattorin avustajana, kun taas Teo on lääkäri. He miettivät omaa elämäänsä, ja huomaavat pian kurjien vuosien vaikutuksen lähipiiriinsäkin. Teo joutuu hautaamaan kollegansa, kun taas Lars miettii tulevaisuuden kuvioitaan senaattorin "kyljessä". Mataleenan perheen kerjuureisuusta lumipyryssä tulee rankka ja pitkä. He kokevat kovien vuosien kauheuden ja traagisuuden, ihmisen haavoittuvuuden, ruoan ja turvan merkityksen, ihmisten muuttumisen eläimiksi äärimmissä olosuhteissa. Kuoleman käärme vaanii öisellä taivaalla jatkuvasti ja ruumiita lojuu jo tienposkessa ja lumihangessa...
Minä olen todella vaikuttunut Nälkävuodesta. Ollikainen kirjoittaa hienoa tekstiä, eikä turhia kikkaile kielellä. Vertauskuvat ovat osuvia, tunnelmanluominen ja ympäristön kuvaileminen taidokasta. Vaikka kirjassa on vähän sivuja, onnistuu Ollikainen luomaan vahvan ja ehjän tarinan. Tapahtumat ja tapahtumien aikakausi ovat synkkiä ja harmaita, surullisia ja traagisia. Tuo tunnelma välittyy mielestäni loistavasti lukijalle, ja vaikka pidin kirjasta todella paljon, tämä ei todellakaan ole mikään hyvän mielen kirja.
Pidin myös kirjan rakenteesta. Tässä vuoroteltiin Mataleenan perheen tarinan, sekä Renqvistien veljesten tarinan välillä. Loppua kohden nämä perheet kohtaavat, ja kirjan loppuratkaisukin on onnistunut ja sopiva. Kirjan aihe on kaikessa rankkuudessaan mielenkiintoinen ja minulle tätä ennen lähes tuntematon. Minusta Ollikainen kuitenkin kirjoittaa tuosta ajasta todella uskottavan tuntuisesti. Minä luen historiankirjani ehdottomasti paljon mieluummin tässä muodossa, kuin koulun harmaanruskeiden tiiliskivien muodossa ;).
En keksi Nälkävuodesta mitään moitittavaa, ja olisin todella iloinen jos tämä olisi syksymmällä Finlandiaehdokkaana.Kirjan kansikin on todella onnistunut, karuudessaan hieno ja kirjan tunnelmaan ja tarinaan täydellisesti sopiva.
★★★★★
Ollikaista on lukenut myös ainakin Morre, Karoliina, Amma, Jori, Minna, Booksy ja Jaana.
Tätä on nyt hehkutettu niin paljon, ja koska sinäkin tästä pidit viiden tähden verran, tein heti tästä varauksen kirjastoon! :)
VastaaPoistaHienoa, jee! Odottelen ajatuksiasi tästä :).
PoistaHyvähän tämä oli. :) Minäkin pidin aihevalinnasta ja kielestä erityisen paljon. Historia oli lempiaineitani koulussa, mutta luen ihan mielelläni myös historiallisia romaaneja, jos ne ovat tällaisia. :)
VastaaPoistaMinä pidän kyllä historiallisista romaaneista todella paljon, taitaa olla suosikki"genreäni". Koulussa taas inhosin historiaa nuorempana, joten näin se menee ;).
PoistaAion napata tämän kirjastosta kunhan tulee vastaan, sen verran mielenkiintoiselta vaikuttaa :)
VastaaPoistaJee, hienoa! :)
PoistaApua, tätä on kyllä niin paljon nyt kehuttu, että omat odotukset alkavat olemaan aika korkealla! Täytyy varmaan palata tähän kun pöly vähän laskeutuu.
VastaaPoistaEhkä on hyvä odottaa hetki, ettei odotukset vaikuta liikaa lukukokemukseen ;).
Poista