Kesän varjot / Bo Carpelan
Otava, 2005. 203 sivua.
Alkuteos: Berg, 2005.
Suomentanut: Oili Suominen
Kannen suunnittelu: Timo Numminen
Mistä minulle? kirpparilöytö
Bo Carpelanista on vuosien varrella tullut yksi suosikkikirjailijoistani. Hänen kaunis kielenkäyttönsä hurmaa aina, ja noin vuosi sitten lukemani Lehtiä syksyn arkistoista on yksi kauneimpia lukuelämyksiä ikinä. Sain Finlandiahaastetta varten taas yhden uuden lukusuorituksen, ja oman hyllyn lukuhaastekin eteni yhdellä kirjalla, kun tartuin Carpelanin Kesän varjot -romaaniin joka voitti Finlandiapalkinnon vuonna 2005.
Mattias Bergmark saa lyhyen kirjeen lapsuudesta tutulta Sonjalta. Vanha nainen asuu Bergissä, jossa myös Mattias vietti lapsuutensa. Sonja on vakavasti sairas ja haluaa tavata Mattiaksen Bergissä vielä ennen kuolemaansa. Mattiaksen reissusta tulee matka lapsuuden maisemiin, kipeisiin muistoihin ja sotakesän tapahtumiin. Mattias ja Sonja käyvät läpi erään rankan kesän tapahtumia. Kahdeksanvuotias Mattias oli korviaan myöten rakastunut kauniiseen Sonjaan, mutta tuona kesänä tapahtui paljon muutakin. Mitä yhteisille tuttaville tapahtui, kuka oli syyllinen, kuka edelleen viaton?
Carpelanin kieli on aivan omanlaistaan, täydellisen kaunista ja runollista. Minä luin tämän kirjan ihan väärään aikaan, ensimmäiset viikot joululoman jälkeen ovat olleet kiireisiä ja hieman stressaaviakin. Olisin ennemmin kaivannut juonivetoista, nopeatempoista kirjaa illan lukuhetkilleni, eikä Carpelanin hidas kerronta oikein sopinut mielialaani. Pidin Kesän varjoista silti kovasti, ja jos olisin lukenut tämän rauhallisena hetkenä olisin ihastunut tähän vielä enemmän. Kirjan juoni ei ole pääasiassa, vaan kauniin kielen luomat mielikuvat ja kirjan tunnelma oli tässä parasta.
Pidin myös Carpelanin hieman salaperäisestä kerrontatavasta. Mattiaksen lapsuudenmuistoja voi arvailla, niistä paljastetaa hieman ja lukija aistii, että jotakin erikoista siellä on tuloillaan. Pikkuhiljaa nämä muistot paljastuvat myös lukijalle, ja Mattiaksen perheestä ja lapsuudesta paljastuu iso kasa mielenkiintoisia henkilöitä, tapahtumia ja ihmiskohtaloita.
Minä tunnistan Kesän varjojen hienouden. Ymmärrän miksi se on Finlandiavoittaja ja hurmaannuin, jälleen kerran, Carpelanin upeasta kielenkäytöstä. En silti ihastunut tähän kirjaan tällä lukukerralla ihan täydellisesti, mutta kuten jo sanoin, se ei ole kirjan vika. Ajankohta vain oli väärä. Kesän varjot etenee hitaasti, se vaatii aikansa ja keskittymistä jos haluaa pysyä kielessä, tunnelmassa ja Mattiaksen ajatuksissa mukana. Tämä oli kuitenkin kauniin haikeamielinen kirja, johon varmasti palaan joskus paremmalla ajalla, elämän hieman rauhoituttua.
★★★+
Minulta löytyy kolme Carpelania hyllystä, enkä ole yhtäkään vielä lukenut (Lehtiä syksyn arkistosta ja tämän lisäksi löysin viime viikolla Kontista Alkutuulen). Jospa tänä vuonna saisin luettua edes jonkun niistä.
VastaaPoistaToivottavasti ehdit lukea Carpelania :). Lehtiä syksyn arkistoista on ihan huippu, aloita siitä! :)
PoistaOstin tämän eilen kun parilla eurolla sain, nyt tämän tekstisi luettuani iloitsen entistä enemmän, että ostin.... vielä kun ehtisin lukemaankin, on niin paaaljon hienoja kirjoja taas kasaantunut pinoon!
VastaaPoista(Carpelan onkin kolmentoista kotimaisen listallani, joten tämän kyllä luen varmasti tämän vuoden aikana... taidan tosin ottaa neuvostasi vaarin ja odottaa sopivaa rauhallisehkoa suvantoa ajassa!)
VastaaPoistaCarpelan vaatii ainakin minulta sellaista rauhallista lukemista. Toivottavasti tykkäät!:)
PoistaMinäkin olen tälle vuodelle lukenut Kesän varjot. Siitä tuli toinen - ja ehkä viimeinen - Carpelan. Osana Finlandia-haastetta.
VastaaPoistaViimeinen - vaikka Lehtiä syksyn arkistosta on hyllyssäni - ehkä siksi, että jotenkin minä en vain osaa viehättyä Carpelanin kielestä eikä täten lukijatutkimusmatkailijani minussa jaksa riittävän tarkasti havainnoida tekstiä.
Se, mikä tekstissä minua kiinnosti - kiitos kai kuuluu Kiinteistöhaasteelle - oli se, miten rakennusta, jossa oltiin, kuvattiin. Ja miten se melkein oli kirjan "päähenkilö".
Lehtiä syksyn arkistosta on tätä vielä upeampi, suosittelen kyllä lukemaan :).
PoistaJa ihan totta, rakennus oli todella tärkeässä osassa tässä kirjassa.
Minä olen lukenut vain yhden Carpelanin, muttta kovasti on lukulistalla lisää. Ihastuin hänen kieleensä ja tapaansa kuvata ihmisiä.
VastaaPoistaKiva kun haluat lukea lisää! Minäkin pidän eniten juuri noista seikoista :).
PoistaMinä luin tämän pari vuotta sitten ensimmäisenä Carpelaninani (tulipa outo taivutusmuoto!). Minullekin tämä jäi vähän vaisuksi kokemukseksi kauniista kielestä huolimatta, mutta Lehtiä syksyn arkistosta räjäytti sitten potin. Miehen kirjoja tuppaa löytymään kirppiksiltä ja muualta niin halvalla, että niitä on hyllyssä jo pitkä rivi, enkä osaa päättää minkä avaisin seuraavaksi.
VastaaPoistaMinäkin olen löytänyt tosi monta Carpelania kirppareilta ja niitä löytyy minunkin hyllystäni vaikka kuinka monta. Ja Lehtiä syksyn arkistosta on todellakin aivan upea!
Poista