Muumipappa ja meri / Tove Jansson

Muumipappa ja meri / Tove Jansson

WSOY pokkari, 2010. 186 sivua.

Alkuteos: Pappan och havet, 1965

1.suom.painos: 1965

Suomentaja: Laila Järvinen

Kannen suunnittelu: Jukka Aalto

Mistä minulle? oma ostos

Tove Janssonin syntymästä on tänä vuonna kulunut 100 vuotta. Siksi täällä kirjablogimaailmassakin vietetään Tove Jansson-juhlavuotta. Minun osaltani se tarkoittaa sitä, että yritän muiden kirjojen ohessa ehtiä lukemaan mahdollisimman paljon Janssonin kirjallisuutta, tai kirjoja jotka kertovat tästä hienosta kirjailijasta. Muumipappa ja meri saa kunnian aloittaa Toven juhlavuoden minun blogissani.

Muumipappa tuntee itsensä yllättäen tarpeettomaksi ja turhaksi ja arkielämä on alkanut harmittaa ja ahdistaa. Niinpä hän päättää muuttaa perheensä kanssa kaukaiselle saarelle, jonka majakka seisoo tyhjillään. Muumipappa aikoo hoitaa majakanvartijan tehtäviä ja onkin saarelle muutettuaan hetken aikaa täynnä elämää. Hän tutkii majakkaa, tutkii merta, elää hetken onnellisena. Mutta majakkasaarellakin on arki ja arjessa ne omat vaikeudet. Majakan valo ei syty, saarella asuva omituinen kalastaja ei vastaa hänen puhutteluunsa ja mitkään suunnitelmat eivät oikein onnistu loppuun saakka. Muutkaan perheenjäsenet eivät aina vaikuta niin tyytyväisiltä. Suuri myrsky saapuu pian saarelle, ja sen jälkeen kaikki muuttuu taas.

Pidän Tove Janssonin Muumikirjoista sen vuoksi, että vaikka ne kertovat mielikuvitushahmoista ja ovat siten hieman lapsellisia, näissä on aikuisillekin paljon kiinnostavia ja koskettavia aiheita. Näissä on aina myös se syvällisempi puoli, joka herättää tunteita ja pistää ajattelemaan. Muumipappa ja meri on etenkin alussa aika synkkä ja surullinen. Muumipappa on ihan selvästi masentunut ja tylsistynyt elämäänsä. Mutta se mikä ilahduttaa on se, että Muumipappa yrittää tehdä asialle jotain, eikä jää murehtimaan enempää. Kaikkihan haluaa tuntea itsensä tärkeäksi! Vaikka arki ja elämä majakkasaarellakaan ei osoittaudu täydelliseksi, opettaa se Muumiperheelle kuitenkin paljon. Ja minä olen onnellinen siitä, että he ymmärsivät palata kotiinsa Muumilaakson. Sen verran karulta ja masentavalta nimittäin majakkasaari vaikutti.

Janssonin kirjoissa pidän kovasti myös hänen tavastaan kuvailla hahmojen välisiä suhteita. Muumipeikon suhteet vanhempiinsa ovat kiinnostavat ja perheessä myös majaileva Pikku Myy nyt on jo tyyppinä aivan erityislaatuinen. 

Vaikka nurisin hieman majakkasaaren karusta tunnelmasta pidin kirjassa kuitenkin meren läheisyydestä. Meri tuo kirjaan ylimääräistä tunnelmaa ja se toimii ikäänkuin Muumipapan haaveiden ja elämänilon alustana. Vaikka se onni ei ehkä mereltä löydykään, on merta kuitenkin kiinnostava tutkia. Ja meren nostattama myrsky tuo mukanaan paljon hyvää ja palauttaa Muumiperheen lopulta kotiinsa.

Muumipappa ja meri on ihastuttava kirja. Luin tätä mielelläni, nautin Janssonin (ja suomentajan) sujuvasta kynänjäljestä. Tove Jansson-juhlavuosi korkattiin näin ollen minun osaltani hyvissä fiiliksissä, ja odotan innolla että ehdin vuoden aikana lukemaan lisää Janssonin kirjoja!

★★★★