Kaikki oikein / Anna-Leena Härkönen

Kaikki oikein / Anna-Leena Härkönen

Otava, 2014. 317 sivua

Kannen suunnittelu: Kirsti Maula

Mistä minulle? kustantajalta pyydetty arvostelukpl

Anna-Leena Härkösen kirjat ovat minulle tunnetusti mieluisia. Ne ovat jotenkin helposti lähestyttäviä, kertovat arkisista asioista kuitenkin kiinnostavalla tavalla. Härkösen kirjojen parissa saa tuntea surua, iloa ja samaistumista. Hänen kirjojensa parissa on helppoa nauraa, itkeä ja nyökkäillä sen merkiksi, että kirjasta tunnistaa joko itsensä, perheenjäsenen, ystävän tai muuten vain jonkun tutun. Kun Härköseltä ilmestyy uusi kirja, haluan aina lukea sen niin nopeasti kuin mahdollista. Joten olin erittäin innoissani, kun vihdoin ehdin aloittamaan Kaikki oikein, tämän syksyn uutuuden.

Eevi ja Kari viettävät tavallisen näköistä elämää. He eivät halua lapsia, mutta kummallakin on työpaikka ja heillä on ihan kiva koti. Eevi on lapsista keskimmäinen, omien sanojensa mukaan harmaan alueen hiihtäjä, koulukiusattu ja lapsesta asti opetettu pihiksi ja säästäväiseksi. Kun Puttosen pariskunta sitten ykskaks lauantai-iltana voittaakin lotossa jättipotin, muuttuu heidän elämänsä hurjasti. He ostavat hulppean asunnon ja Eevi hemmottelee itseään viiden tähden lomalla. Mutta pian he huomaavat, etenkin Eevi, että rikkaana olo ei olekaan niin mahtavaa kuin voisi luulla. Kari nauttii alkoholista hieman liikaa, ja rakkaat ja läheisetkin alkavat näyttää kateellisuuttaan. Tuoko raha sittenkään onnea?

Kirja on sillä tavalla taattua Härköstä, että henkilöihin pääsee kiinni heti ja keskeiset tapahtumatkin selviävät nopeasti. Kieli on helppoa ja tekee kirjasta nopealukuisen ja mukaansatempaavan. Yleensä Härkösen kirjoissa on aina joku henkilö, johon minun on helppo samaistua tai johon tykästyn. Myös tässä kirjassa oli huolella kuvaillut henkilöt, ja tuntui siltä, että opin tuntemaan heidät. Minä en kuitenkaan pitänyt oikein kenestäkään kirjan henkilöstä. Etenkin pääosassa olevat tyypit, Eevi ja Kari, olivat minusta aika ikävän oloisia. Tai siis, toki ymmärsin heidän murheensa ja ongelmansa, mutta heti alusta, ennen lottovoittoa, minulla jo oli tympeä kuva heistä. Etenkin Eevi osasi olla aika ärsyttävä jankkaaja, ja vaikka hänen ystävänsä eivät ehkä käyttäytyneet erityisen hienosti, en kyllä voinut sympatisoida oikein Eeviäkään.

Siitä johtuen, että henkilöt eivät ihan napanneet, tuntui vähän siltä, että kirja jäi etäiseksi. Ei se mikään katastrofi ollut, ei missään tapauksessa, mutta tämä ei koskettanut ja ravisuttanut niin paljon kuin moni aiempi Härkösen kirja. Myös se härkösmainen riemukkuus ja ilo puuttui, tämä oli enemmänkin hieman masentava ja varsin iloton.

Parasta tässä kirjassa oli ajatukset ja huomiot siitä, miten elämä muuttuu lottovoiton jälkeen, miten monet siitä haaveilevat ja varmaan luulevat rahan tuovan samalla onnen, parantavan kaikki haavat ja saavan kaikki murheet häviämään ja unohtumaan. Niin kai kuitenkaan harvemmin käy. Pidin kovasti niistä asioista joita Härkönen nosti esille. Läheisten kateuden, muuttuneet työkuviot ja sen, miten sitä rahaa sitten käyttää kun sitä on. Alkaako tuhlaamaan vai elämään edelleenkin "normaalia" elämää? Myös kirjan muut aiheet, esimerkiksi alkoholismi ja alkoholistin rinnalla eläminen, olivat uskottavasti ja kiinnostavasti kuvaillut.

Kaikki oikein oli otteessaan pitävä ja paikoin ihan viihdyttäväkin lukukokemus. Viihdyin kirjan parissa hyvin, vaikka tämä ei härkösasteikkoni kärkeen nousekaan. Mutta ajatuksia ja mietteitä herättävä kirja kuitenkin, ja siitä näkökulmasta erittäin hyvä. Mitä minä muuttaisin elämässäni, jos yhtäkkiä olisinkin lottovoittaja? Kaiken vai en paljon mitään? (Tulin aika nopeasti siihen tulokseen, että en paljon mitään ;) ).

★★★+