Lapinvuokko / Enni Mustonen
Otava, 2010. 255 sivua
Kannen suunnittelu: Päivi Puustinen
Mistä minulle? kirjastolaina
Enni Mustosen kirjat ovat viime vuosien aikana osoittautuneet minulle ihan täydellisiksi. Tässä kohtaa ihmettelen edelleen, miksi vasta nyt olen tajunnut tutustua Mustosen kirjoihin. Olisin nuorena lukiolaisena aivan taatusti rakastanut näitä. No, onpahan näitä herkkupaloja sitten luettavaksi nyt ;). Ennen kuin Syrjästäkatsojan tarinoita-sarjan kolmas osa ilmestyi ehdin kaapata kirjastosta mukaani Mustosen aiempaa tuotantoa. Pohjatuulen tarinoita-sarjan ensimmäinen osa Lapinvuokko osoittautui lähes yhtä loistavaksi kuin viime vuosina ilmestyneet rakastamani kirjat Idasta suomalaisten kulttuuri-ihmisten palvelustyttönä.
Annikki Hallavaara on rovaniemeläisen, arvostetun metsänhoitajaperheen ainoa tytär. Hän pääsee ylioppilaaksi keväällä 1939, mutta kesästä ei tule sellaista kuin hän suunnitteli. Sota muuttaa kaiken ja Annikki lähtee sodan keskelle auttamaan. Pian Annikki jo painaa päähänsä morsiushunnun, joka kuitenkin monen muun nuoren naisen tavoin vaihtuu pian suruharsoksi. Kielitaitoinen Annikki päästyy saksalaisarmeijan esikuntaan sihteerin ja tulkin tehtäviä hoitamaan, ja se muuttaa nuoren naisen elämän entisestään.
Mustonen kirjoittaa sujuvasti ja helposti. Olin kuitenkin tässä vanhemmassa teoksessa huomaavinani vähän enemmän tönkköyttä kielessä, kuin aiemmin kehumissani uudemmissa romaaneissa. Mutta Mustosen kirjoissa pääroolissa on mielestäni kuitenkin koukuttava, kiinnostava tarina, koskettavat ihmiskohtalot ja sympaattiset päähenkilöt, joille toivoo vain hyvää.
Lapinvuokonkin tarina oli erittäin koukuttava ja tapahtumia täynnä. Välillä ehkä tuntuikin, että tapahtumia oli miltei liikaa eikä niiden kohdalle pysähdytty pidemmäksi aikaa laisinkaan. Mutta toisaalta luin tätä erittäin mielelläni ja tarina eteni minusta jouhevasti ja ymmärrettävästi. Kirjassa ehdittiin käydä läpi Annikin elämää monen vuoden aikana, ja ehkä vähän rauhallisempi tahti olisi ollut vielä parempi.
Annikin tarina tempaisi mukaansa ja päähenkilö tuli tutuksi. Myös Ämmi, Annikin isoäiti (?) oli hahmona erittäin kiinnostava, mutta jäi vähän etäiseksi ja salaperäiseksi. Sotatapahtumat kiinnostavat aina, ja jokin näissä Mustosen historiallisissa romaaneissa vaan osuu ja uppoaa minuun. Nämä ovat minun ykköskesäkirjojani, en oikeastaan kaipaa enää kevyttä hömppää, vaan juuri tällaisia helppolukuisia historiallisia romaaneja, jotka tunnelmallaan ja tapahtumillaan vievät lukijan aivan toiseen aikaan. Vaikka sota-aihe ei ikinä tee kirjasta kevyttä ja kepeää käsittelee Mustonen silti päähenkilöitään aina empaattisesti ja lempeästi. Vaikka kurjuutta on, on siellä aina myös niitä valonpilkahduksia, jotka yleensä vievät kurjuudesta voiton.
Lapinvuokko ei tule olemaan viimeinen Mustosen kirja, jonka tänä kesänä luen. Syrjästäkatsojan tarinoita-sarjan kolmas osa Emännöitsijä on itse asiassa jo luettuna, mutta taidan kyllä seuraavalla kirjastoreissulla lainata tämänkin sarjan toisen osan. Suosittelen myös lämpimästi kaikkia muita tarttumaan Mustosen kirjoihin, jos sujuva ja kevyehkö historiallinen lukuelämys kuulostaa yhtään sopivalta!
Osuvasti kuvasit näitä Mustosen kirjoja. Itsekin olen samalla tavalla harmitellut, että löysin Mustosen vasta vuosi pari sitten. Olen Pohjatuulen tarinat jo lukenut sekä romaanin Morsiuskesä ja nyt on menossa Järjen ja tunteen tarinoita -sarjan kolmososa. Tuon sarjan kun saan luettua niin tartun Paimentyttöön. Näissä vaan on sitä jotain! :)
VastaaPoistaNäissä on sitä jotain kyllä! Onneksi minulla on vielä monta sarjaa lukematta ;): Paimentyttö on loistava!
PoistaAika monta Mustosen kirjaa tuli nuorempana luettua. Blogiaikana olen lukenut tämän Pohjatuulen tarinoita-sarjan ja kaksi ensimmäistä kirjaa Syrjästäkatsoja-sarjasta. Syrjästäkatsoja-sarja on minun suosikkini Mustosen kirjoista.
VastaaPoistaEn kerro mitä huomasin Pohjatuulen tarinoiden kolmannesta kirjasta, mutta uskon, että huomaat sen.
Syrjästäkatsojat ovat minunkin suosikkejani. Oih, lainasin juuri tämän sarjan kakkososan kirjastosta, joten pian pääsen sen kolmannenkin pariin ;).
PoistaKuvaat todella hyvin Mustosta! Minä olen löytänyt hänet vasta tänä keväänä, ja on tullut ahmittua tähän asti ilmestyneet kirjat Syrjästäkatsojan tarinoita sarjasta, sekä pari muuta. Nyt olen aloittanut Järjen ja tunteen tarinat sarjan, ja sitä on onneksi edessä vielä monta osaa. Ihana kirjailija. <3
VastaaPoistaNiin on! Todella kiva kuulla, että sinäkin olet löytänyt Mustosen ♥.
PoistaErehdyin joskus ostamaan tämän pokkarina junalukemiseksi. Olisi se kai muuten mennyt perushömppänä, mutta Rovaniemen ja Lapin maisemien kuvaus perin epäuskottavaa. Hölmöydet olisi voinut helposti välttää esimerkiksi käymällä joskus Rovaniemellä tai muualla Peräpohjolassa/Lapissa. Eihän noita lapinvuokkojakaan kasva kuin muutamassa paikassa ylätunturissa, ei tosiaankaan missään asutuksen lähellä. Nämä uudemmat romaanithan ovat aivan kelvollisia, mutta Lapinvuokosta jäi pysyväksi pieni epäluottamus kirjailijan miljöökuvausta kohtaan. ;)
VastaaPoistaVoi ei! Minä en Lappia tunne, joten minuun miljöökuvaus on kyllä uponnut ihan täydellisesti :D.
Poista