Kaikki isäni hotellit / John Irving
Tammi, 1981. 491 sivua
Alkuteos: The Hotel New Hampshire, 1981
Suomentanut: Kristiina Rikman
Kannen suunnittelu: Ylermi Lahti
Mistä minulle? kirppariostos
Olin tosiaan kesäkuun lopussa - heinäkuun ensimmäisen viikon reissussa Keski-Euroopassa ja reissukirjaksi valikoitui suosikkikirjailijani John Irvingin Kaikki isäni hotellit. Olen pitänyt todella paljon aiemmin lukemistani Irvingon kirjoista. Edellisellä reissulla 2013 minulla oli mukana Garpin maailma, ja sain loman aikana aivan huikean lukuelämyksen. Samaa toivoin tälläkin kertaa, enkä joutunut pettymään.
Pääosassa on Berryn rakastettava, sympaattinen mutta hieman erilainen perhe. Esikoinen Frank tykkää pojista enemmän kuin tytöistä. Tyttäristä vanhempi, Franny, on rääväsuinen tuittuilija kun taas kertojana toimiva John on totaalisen rakastunut sisareensa. Pikkusisko Lilly kärsii lyhytkasvuisuudesta ja kuopus Egg on lähes kuuro. Omintakeinen ja aivan erityinen perhe kruunautuu unelmoija-isällä ja itse asiassa aika tavalliselta vaikuttavalla äidillä. Perhe perustaa isän haaveiden mukaan hotelleja sinne tänne ja päätyy lopulta Wieniin. Perheen sisällä ja ympärillä sattuu ja tapahtuu, mutta perheenjäsenet pitävät yhtä ja ovat toistensa turvana aina.
Kylläpä pidin tästä! Stoori vei mukanaan, henkilöt olivat kiinnostavia, henkilögalleria monipuolinen ja Berryn perhe oli täynnä superkiinnostavia persoonia. Irvingmaiseen tapaan tässäkin kirjassa oli omituisuuksensa. Oli raiskausta, insestiä, terroria ja toistuvasti tarinaan palaava kuollut koira. Myös Freud (karhunkesyttäjä, mutta myös psykoanalyytikko-Freud) olivat toistuvasti tarinassa mukana. Osan karhunkesyttäjä-Freudin mukanaoloista ymmärsin, toisaalta minulta taisi mennä ohi ainakin osa kirjasta löytyvistä symbolisista asioista (esim. juuri se kuollut koira).
Irvingillä on huikea mielikuvitus, hänen kirjansa ovat aina täynnä kiinnostavia, erikoisia ja arvaamattomia käänteitä. Niin tämäkin. Yhtäkkiä tapahtui yllättäviä asioita, ja huomasin taas, kuinka siistiä on lukea tällaisia yllättäviä kirjoja! Irving on ehdttomasti yksi taitavaimpia kirjailjoita mitä tiedän ja nautin suuresti hänen kirjoitustyylistään.
Kaikki isäni hotellit ei ollut aivan yhtä täydellinen lukuelämys kuin Garpin maailma, mutta nautin suuresti tämän lukemisesta ja kirjan yllättävyydestä. Tuskin maltan odottaa, että pääsen lukemaan seuraavaa Irvingiä. Minkäköhän sitä seuraavaksi valitsisi?
★★★★★-
Minulle tämä oli ensimmäinen lukemani Irvingin kirja ja siksi kaikkein rakkain. Garpin maailma on tietenkin mestarillinen, mutta tässäkin on hauskuutta ja surua tai haikeutta. Ihanaa, että pidit näin paljon.
VastaaPoistaOletko lukenut muita Irvingin romaaneja kuin nämä kaksi? Omasta mielestäni Oman elämänsä sankari on Irvingin parhain, mutta hienoja ovat myös Leski vuoden verran, Viimeinen yö Twisted Riverillä ja Ystäväni Owen Meany. Neljättä kättä kannattaa välttää, se on aika huono.
Olen lukenut myös Oman elämänsä sankarin ja se oli loistava. Garpin kanssa erittäin tasoissa suosikkieni joukossa :). Olen miettinyt Twisted riveriä tai Owen Meanya seuraavaksi...
PoistaIrvingiä en tänä vuonna olekaan vielä lukenut, täytyypä korjata asia. Hänen kirjoistaan voin suositella melkein mitä vain paitsi Ystäväni Owen Meany oli valtava pettymys.
VastaaPoistaVoi ei, minä ajattelin Owen Meanya juurikin seuraavaksi! :D
PoistaIrving on (lähes) aina hyvä valinta! Kaikki isäni hotellit on yksi uudelleenlukulistani Irvingeistä. Se taisi olla myös minun ensikosketukseni herran tuotantoon ja valitettavasti olin aivan liian nuori lukemaan moista tarinaa ja muistankin siitä - ja monesta muusta silloin lukemastani Irvingin kirjasta - vain välähdyksiä. Lumiomenan mainitsemaa Neljättä kättä en ole lukenut, mutta suositukset voin kyllä allekirjoittaa. Minulta miinuksia saa Irvingin Vesimies. Tylsä kuin mikä!
VastaaPoistaTämä oli kyllä hyvä! Vesimieksin itse asiassa löytyy hyllystäni, niin jossain vaiheessa sekin on tarkoitus lukea ;).
PoistaIhanaa, että pidit! Minäkin pidin tästä kovasti, vaikka ei Garpin maailmaa päihitä ;)
VastaaPoistaMinustakin Leski vuoden verran ja VYTR ovat hyviä. Kuten myös Minä olen monta (etkö sinä lukenutkin sen jo?). Ystäväni Owen Meany ja Kunnes löydän sinut eivät kolahtaneet ihan yhtä lujaa, mutta ovat ehdottomasti lukemisen arvoisia.
Ei ihan kyllä Garpia päihitä ;)
PoistaMinä olen monta on minulla vielä lukematta, olen lukenut Garpin ja tämän lisäksi Oman elämänsä sankarin ja Sirkuksen pojan.
Tämä on todella ihana kirja ja muistelen vieläkin hassuja hotelleja.
VastaaPoistaKyllä on mieleenpainuva ja hieno kirja!
Poista