Jag är Zlatan Ibrahimovic / David Lagercrantz & Zlatan Ibrahimovic

Jag är Zlatan Ibrahimovic / David Lagercrantz & Zlatan Ibrahimovic

Bonnier Audio, 2011. 11 levyä.

Lukija: Jonas Malmsjö

Tässä onkin urheiluelokuun viimeinen kirja, näin sopivasti elokuun viimeisenä päivänä! Olen tämän kuukauden aikana kuunnellut ahkerasti äänikirjana David Lagercrantzin kirjoittamaa Zlatan Ibrahimovicistä kertomaa kirjaa ruotsiksi. Jag är Zlatan Ibrahimovic on kattava ja runsas katsaus jalkapallomiljonääri Ibrahimovicin elämään.

Zlatan syntyy maahanmuuttajaperheeseen ja viettää lapsuutensa ja nuoruutensa Rosengårdissa, malmölaisessa lähiössä. Zlatania kiusataan koulussa, hänen vanhempansa eroavat ja perheessä on muutenkin ongelmia aivan tarpeeksi. Zlatan on eksyksissä, kunnes löytää jalkapallon. Hän ostaa ensimmäiset nappulakenkänsä parilla kolikolla tavaratalosta ja potkii palloa kotitalonsa pihamaalla. Jag är Zlatan... kertoo, kuinka kiusatusta lähiöpojasta kasvaa yksi maailman tunnetuimmista jalkapalloilijoista. Kuinka Zlatan selviää vaikeuksista ja lopulta pääsee ulkomaille, Eurooppaan, pelamaan. Vaikka paikka hyvässä joukkueessa onkin varma, ei elämä kuitenkaan ole helppoa. Muutettuaan ensimmäisen kerran yksin ulkomaille Zlatan yllättyy paitsi yksinäisyydestä, myös treenitavoista ja muiden pelaajien persoonista.

Myöhemminkin, pelattuaan Euroopan huippujoukkueissa usean vuoden ajan, Zlatan ihmettelee muiden huippupelaajien käyttäytymistä. Saapuessaan pelaaman Barcelonaan hän ihmettelee, miksi Messi, Iniesta ja Xavi käyttäytyvät kuin normaalit ihmiset, eivätkä osoita millään tavalla olevansa maailman huippupelaajia. Zlatan itse ei ole nöyrä. Hän ajattelee olevansa Euroopan coolein jätkä, hän vaatii erikoiskohtelua ja jos asiat eivät suju hänen haluamallaan tavalla, joukkuekaverit, valmentajat ja muut taustahenkilöt saavat tuntea sen nahoissaan.

Jag är Zlatan... kuvailee tarkasti ja monipuolisesti jalkapallotähden elämää. Joukkeita ja pelikavereita on paljon, niin paljon että olen jo unohtanut puolet. Kirjassa kerrotaan myös Zlatanin "toisesta elämästä" rakastavana perheenisänä ja avomiehenä. Zlatanin ja hänen avovaimonsa Helenan suhdetta kuvaillaan sen alusta asti ja Helenalla onkin suuri rooli Zlatanin sopeutumisessa Eurooppaan. Ibrahimovicin elämää kuvaillaan lapsuudesta aina vuoteen 2011 saakka. Se antaa laajan ja rehellisen kuvan Ibrahimovicistä ja jalkapallotähden elämästä.

Minä olen aina pitänyt Zlatan Ibrahimoviciä ylpeänä ja itsekkäänä, epämukavana snobina. Hän ei totisesti anna itsestään toisnelaista kuvaa kirjan kautta, mutta toki kirjasta saa Zlatanin taustasta ja hänen uransa alkuvaiheista yksityiskohtaista tietoa. Uskon, että kaikki tuo on vaikuttanut Zlatanin olemukseen ja nyt ymmärrän hänen ärsyttävän olemuksensa ehkä hieman paremmin. Zlatan ei ole nöyrä, mutta jos hän lapsena ja nuorena olisi ollut nöyrä, hän ei ehkä olisi selvinnyt. Kirja on hieno ja tavattoman mielenkiintoinen elämäkerta, mutta samalla aika upea selviytymistarina. Zlatan on menestyksensä ansainnut.

Kirja toimi hyvin äänikirjana. Kirjoittajaksi on merkitty David Lagercrantz joka on kirjoittanut Zlatan Ibrahimovicin kertomuksen mukaan. Kuunnellessani tätä ajattelinkin jatkuvasti Zlatanin kertovan minulle omaa tarinaansa minä-muodossa. Jag är Zlatan... on monipuolinen kirja ja parasta tässä oli se rohkeus ja rehellisyys, jolla Zlatanin tarina kerrotaan. Minä sain Ibrahimovicistä hieman erilaisen kuvan, vaikka nöyrä ja Zlatan ei edelleenkään samaan lauseeseen sovikaan. Kirjan kuunneltuani minulle jäi kuitenkin herrasta tuttavallinen fiilis, hän päästi kirjansa kautta lukijan (kuuntelijan) itseään lähelle, avasi ovet elämäänsä ja näin jälkeenpäin tuntuu melkein siltä, kuin olisimme kavereita. Jään siis euraamaan Zlatanin elämänvaiheita lehtien sivuilta tämän jälkeen entistä kiinnostuneempana.

"Zlatan är Zlatan. Det finns bara en Zlatan."

★★★★★


Myös Unni on lukenut tämän.

Ultramarathon man / Dean Karnazes

Ultramarathon man / Dean Karnazes

Tarcher Penguin, 2006. 295 sivua.

Kannen suunnittelu: Lovedog Studio

Mistä minulle? Amazon.co.uk -ostos

Elokuun, ja urheiluteemakuukauden viimeisiä päiviä viedään. Tämä onkin teemakuukauden toiseksi viimeinen kirja, viimeisestä yritän ehtiä kirjoittaa huomenna. Minulla on muutenkin iso kasa blogiarvioita rästissä, ehdin kyllä lukea, mutta kiireet pitävät usein pois koneelta. No, hiljaa hyvä tulee ja ensi viikolla koittaakin paluu arkeen ja opiskelukaupunkiin.

Dean Karnazesin omaelämäkerrallinen kirja Ultramarathon man: Confessions of an all-night runner on, taas kerran, tavattoman mielenkiintoinen ja juoksuintoa kohottava kirja. Karnazes kertoo omasta juoksuharrastuksestaan, siitä, mikä sai hänet juoksemaan ultramaratoneja ja maailman rankimpia juoksukilpailuja. Karnazes kertoo päivän kohokohdastaan, kun hän illalla suukottaa lapsiaan näiden mennessä nukkumaan, vetää jalkaansa juoksukengät ja lähtee juoksemaan koko yöksi. Karnazes juoksee ja juoksee. Hän juoksee öiden lisäksi työpäivien lounastunnilla ja ajan riittäessä myös työpäivän jälkeen. Siinä sivussa hän ehtii kuitenkin huolehtia perheestään, käydä kaikissa poikansa jalkapallomatseissa ja viettää kahdenkeskistä aikaa vaimonsa kanssa. Hän käy kokopäivätöissä ja leikkaa kotipihan nurmikon. Nukkua ja syödäkin hän ehtii, vaikka välillä tuntuu siltä, että vuorokaudesta loppuvat tunnit. Ihailtavaa ja motivoivaa!

Kirjassaan Karnazes kuvailee tarkasti ensimmäisen ultramaratonkilpailunsa. Se oli rankka vuoristojuoksu, kokonaispituudeltaan 161 km ja matka juostiin Sierra Nevadan vuoristossa, vuoria ylös ja alas. Kilpailua on äärimmäisen mielenkiintoista seurata, ja Karnazesin asenne on ihailtavaa! Vaikka jalat ovat mössöä, varpaankynnet irtoilevat ja koko vartalo kramppaa jaksaa hän mielessään laskea leikkiä ja etsiä kärsimyksestään ilon aiheita. Kirjassa seurataan tarkemmin myös kaikkien aikojen ensimmäistä maratonia Etelänavalla sekä Karnazesin juoksemaa, lähes 200 kilometrin ultramaratonia. Jälkimmäinen matka oli oikeastaan viestijuoksu, jossa tarkoituksena oli juosta lyhyempiä pätkiä joukkueena ja jättää viestikapula seuraavalle juoksijalle. Karnazes juoksi matkan kuitenkin yksin, yhden miehen joukkueena, Team Deanina. Hän juoksi sairaan tyttölapsen, Libbyn hyväksi ja sai juoksullaan kerättyä hieman rahaa lopulta Libbyn hengen pelastanutta hoitoa varten.

Karnazesin kirja Ultramarathon man on juoksusta innostuneelle oikea kultakimpale. Kirja lisää motivaatiota ja juoksuintoa, se saa haaveilemaan pidemmistä juoksumatkoista, mutta ennen kaikkea se osoittaa, mihin ihmiskroppa ja -mieli kykenee. Ihailen Karnazesin asennetta, hän juoksee mahdottomia kilometrimääriä viikossa, syö todella tarkasti, ei syö vaaleaa sokeria laisinkaan -edes lastensa syntymäpäivillä - ja viettää viikonloput ja lomat perheensä kanssa asuntovaunussa ja juoksukilpailuissa. Vaikka hän onkin omien sanojensa mukaan syntynyt juoksemaan hän elää kuitenkin aivan tavallista perheenisän elämää, ja vaimo sekä lapset ovat etusijalla hänen elämässään.

Voisin kirjoittaa tästä kirjasta vaikka kuinka paljon, mutta suosittelen kaikkia vähänkin kiinnostuneita tarttumaan tähän ja lukemaan itse. Minä luin tämän englanniksi, ja teksti on helppo- ja nopealukuista. Ainut asia mikä englanninkielisessä kirjassa hieman häiritsi, oli juoksumatkojen pituudet. Ne kerrottiin tietenkin maileissa, joten jouduin googlettamaan vastaavat matkat kilometreinä jos halusin ne tietää. Kirja on myös suomennettu nimellä Ultramaratoonari: Kuinka lähdin juoksemaan ja jäin koukkuun, joten suomeksikin tämän löytää ainakin nettikaupoista.

Hämmästyttävä, innostuttava ja motivoiva kirja!


★★★★★

Rouva S. / Sami Hilvo

Rouva S. / Sami Hilvo

Tammi, 2012. 284 sivua.

Kannen suunnittelu: Markko Taina

Mistä minulle? pyydetty arvostelukpl kustantajalta

Pidin hurjasti Sami Hilvon esikoisteoksesta Viinakortti, ja odotin innostuneena miehen toista romaania. Rouva S. ilmestyi loppukesästä ja minä tartuin uutuusromaaniin heti tuoreeltaan. Rouva S. on aihealueeltaan täysin erilainen kuin Viinakortti, joten yritin lukea kirjaa puolueettomasti vaikka upea esikoisromaani mieleen nousikin.

Salaperäisen Rouva S:n vieraaksi Tokioon saapuu Daniel, nuori mies joka etsii tuhat vuotta vanhaa käsikirjoitusta. Rouvan vanha koira saattaa Danielin perille rouvan talolle, ja tunnistaa vieraan miehen rouvan edesmenneeksi tyttäreksi. Kaori-tytär on jälleensyntynyt Danielina ja palannut äitinsä luokse. Danielin etsimän käsikirjoituksen kirjoittaja on nuori nainen jonka elämää tuhat vuotta sitten kirjassa myös seurataan. Nuorella Nenellä, joka myytiin hoviin Kunnianarvoisimman rakastajattareksi, oli harvinainen hajuaisti joka lopulta koitui hänen kohtalokseen.

Myös Rouva S kantaa salaisuutta. Hänen menneisyyteensä liittyy kammottavia tapahtumia, joiden keskipisteessä on miesnelikko jota rouva kutsuu Tupuksi, Hupuksi, Lupuksi ja Aku Ankaksi. Paikalliseen mafiaan kuuluvat miehet ovat aiheuttaneet rouvalle paljon kärsimystä, ja hän aikoo osoittaa miehille vahvuutensa ja kykynsä ja unohtaa pelon.

Rouva S. on mystisen salaperäinen tarina. Minulle jäi kirjan lukemisen jälkeen tunne, että osa tarinasta jäi vielä verhon taakse. Samalla huomasin kuitenkin pitäväni tuosta salaperäisyydestä, kuten myös kirjan erikoisista ja erilaisista henkilöistä. Rouva S. oli henkilönä todella mielenkiintoinen, vaikka hän kaikessa "kummallisuudessaan" jäikin hieman etäiseksi. Minulla kesti varsin kauan ennen kuin sain kirjan palasia kohdalleen ja ymmärsin henkilöitä ja tapahtumien kulkua tarkemmin. Yleensä tällaiset vaikeudet kirjoissa ärsyttävät minua, mutta Rouva S:n kohdalla päinvastoin ihastuin tähän vaikeuteen ja salaperäisyyteen.

Hilvo kirjoittaa hienosti ja on taitava kielenkäyttäjä. Tekstissä ei ole turhia kikkailuja ja pidän rytmikkäistä, lyhyistä lauseista joita teksti sisältää. Kirjan luvut on nimetty kertojan mukaan, kertojina vuorottelevat Daniel, Rouva S, Nene sekä Koichi, edesmenneen Kaorin poikaystävä. Kertojien vaihtuminen on minusta toimivaa ja pitää mielenkiintoa yllä kun muutaman luvun ajan saa odottaa, mitä esimerkiksi Rouva S. seuraavaksi keksii.

Kaiken kaikkiaan Rouva S. on salaperäisyydessään ja vaikeudessaankin hieno kirja. Se on todella erilainen kuin Hilvon esikoinen Viinakortti, joka minusta osoittaa kirjailijan monipuolisen taituruuden. Tämä kirja kestää aivan varmasti useita lukukertoja, ja uskon, että se antaa minulle lukijana vielä enemmän toisella lukukerralla.

★★★★-

I ♥ your blog -tunnustus

Sain Tuulialta, Lauralta, Lauralta ja Unnilta ihanan Post it-tunnustuksen. Kiitos kovasti jokaiselle, teidänkin bloginne kuuluvat minun suosikeihin ja voisin antaa tämän takaisin jokaiselle teistä :).

Tässä tunnustuksen säännöt:

1) Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tunnustuksen myönsi.
2) Anna tunnustus viidelle (5) suosikkiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3) Kopioi post it-lappu ja liitä se blogiisi.
4) Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain post it-lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Minä annan tämän eteenpäin seuraaville bloggaajille ja blogeille:

♥Norkulle Nenä kirjassa-blogiin

-koska hän lukee hurjaa vauhtia monipuolisia kirjoja sekä suomeksi, että englanniksi ja saan jatkuvasti uusia kirjavinkkejä hänen blogistaan

♥Jennille Kirjakirppu-blogiin

-koska hän lukee myös monipuolista kirjallisuutta, chick-litistä runoihin ja hänen blogissaan on aina kiva vierailla

♥Jonnalle Kirjakaapin avain-blogiin

-koska hän kertoo usein kotimaisista kirjoista ja -kirjailijoista ja olen sitä kautta saanut monta uutta kotimaista lukuvinkkiä

♥Ahmulle Vinttikamariin

- koska innostun usein hänen bloginsa haasteista ja kirjallisista ideoista, nyt viimeisimpänä Nojatuolimatkailusta.

♥Annikalle Lukemisen ilo-blogiin

-koska hän sai minut kiinnostumaan Bookcrossingista!


Illalla jatketaan kotimaisen uutuuskirjan parissa! Ihanaa uutta viikkoa kaikille, minulla alkaa "kesän" viimeinen lomaviikko :).

Viimeisen lomaviikon lukukaveri (silloin kun puussakiipeämiseltään ehtii lepäilemäänkin)

Känslan av ett slut / Julian Barnes

Känslan av ett slut / Julian Barnes

Forum, 2012. 192 sivua.

Alkuteos: The Sense of an Ending, 2011.

Kääntänyt: Mats Hörmark

Kannen suunnittelu: Suzanne Dean

Mistä minulle? kirjastosta lainaamalla

Julian Barnes sai viime vuonna Booker-palkinnon romaanillaan The Sense of an Ending. Romaani ilmestyy tämän syksyn aikana suomeksi ja on jo kesän aikana ilmestynyt ruotsiksi. Minä myhäilinkin tyytyväisenä, kun löysin tuoreen ruotsinnoksen Känslan av ett slut kotipaikkakuntani pikkukirjastosta.

Kirja on jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa Tony on nuori opiskelijamies 1960-luvun Lontoossa. Hän nauttii nuoruudestaan kolmen läheisen ystävänsä kanssa. He opiskelevat, juhlivat ja haaveilevat unelmiensa naisista. Tony alkaakin pian seurustelemaan Veronica-nimisen tytön kanssa, ja heidän suhteensa kukoistaa pienistä ongelmista huolimatta. Tony tutustuu jopa Veronican perheeseen, ja vaikka hän tuntee olonsa mukavaksi Veronican seurassa, ei Veronica kuitenkaan ole ihminen helpoimmasta päästä. Pian Tony huomaakin, kuinka läheisetkin voivat pettää luottamuksen ja Veronica jää miehelle pelkäksi muistoksi.

Kirjan toisessa osassa Tony on jo eläkkeellä ja muistelee nuoruuttaan ja aikuisikäänsä. Nuoruusvuosien jälkeen Tonyn elämä on ollut tasapainoista ja kohtuullisen onnellista. Onnellinen avioliitto, rauhallinen avioero jonka jälkeen hän on edelleen hyvissä väleissä ex-vaimonsa kanssa ja mukava työpaikka. Nyt rauhallisiin eläkepäiviin tulee kuitenkin muutos, kun hän saa kirjeen menneisyydestä. Kirjeen sisältö uhkaa muuttaa Tonyn loppuelämän ja mies joutuu kohtaamaan menneisyytensä uudelleen.

Känslan av ett slut on kiinnostavasti koottu. Pidin siitä, että kirjan tapahtumat oli jaettu kahteen selkeään osaan. Pidin myös Barnesin helposta, hienostelemattomasta ja sujuvasta kirjoitustavasta. Tekstissä ei ole ainuttakaan ylimääräistä lausetta, kaikilla sanoilla on merkityksensä ja oma paikkansa. Kirjassa oli minusta sopiva määrä henkilöitä, mutta jostain syystä etenkin Tonyn nuoruudenystävät jäivät minulle hieman etäisiksi vaikka heillä olikin kohtuullisen iso rooli kirjan tapahtumissa. Tonysta muodostui kuitenkin inhimillinen ja lämmin kuva. Eläkeläismiehen ajatuksia oli ihana lukea, ja hänelle toivoi pelkkää hyvää.

Barnes onnistuu luomaan kirjaansa lämpimän, mutta jännittävän tunnelman. Lukijana tapahtumien ratkaisua odottaa jännittyneenä, kirjan sivuja ahmien. Kirjan loppuratkaisu on myös taitavan upea, varmasti yksi hienoimmista lopuista joita olen ikinä lukenut. Minulle tulee Barnesin kirjasta mieleen Ian McEwanin romaanien tapahtumat, jotka alkavat arkisina mutta muuttuvat yllättäen trillerimäisiksi jännitysnäytelmiksi. Hieno, vaikuttava romaani jota voin lämpimästi suositella kaikille.


★★★★+

Kirjanurkkauksen Zephyr on lukenut kirjan englanniksi.

Belgialaisia kirjavinkkejä?

Olen suuntaamassa syksyiselle viikonloppureissulle Belgian Brysseliin rakkaan ystävän kanssa syys-lokakuun vaihteessa. Haluaisin reissulukemiseksi mielelläni Belgiaan, mieluiten tietenkin Brysseliin, sijoittuvan kirjan. En ole etsimisestäni huolimatta löytänyt vielä sopivaa kirjaa, joten käännyn teidän puoleenne. Osaako joku vinkata kirjoista, joiden tapahtumapaikkana on Bryssel tai Belgia ylipäänsä? Kirjan genrellä ei ole väliä, olkoon historiallista, hömppää tai vaikka dekkarikin. ;)

Kiitos jo etukäteen avustanne ♥.

Kroatian pikkukivirannoilla luin Anna Gavaldan ihanaa Kimpassa-kirjaa...

...ja Riikan kauniin vehreät maisemat muistuttavat minua Ian McEwanin Ikuinen rakkaus-kirjasta. (joka tapahtumiltaan ei toki liity Riikaan millään tavalla.)

Etten palaisi tuhkaksi / Gaute Heivoll

Etten palaisi tuhkaksi / Gaute Heivoll

WSOY, 2012. 306 sivua.

Alkuteos: For jeg brenner ned, 2012

Suomentaja: Päivi Kivelä

Kannen suunnittelu: Anna Makkonen

Mistä minulle? kirjastosta lainaamalla

Gaute Heivollin romaani Etten palaisi tuhkaksi on jälleen kirja, johon en olisi tarttunut ilman kehuvia blogiarvioita. Onneksi on kirjablogit, muuten minulta olisi mennyt upea kirja ja unohtumaton lukukokemus sivu suun!

Romaanin kertojana toimii kirjailija Gaute Heivoll. Hän palaa synnyinseudulleen, pieneen norjalaiseen kylään muistelemaan syntymävuotensa outoja tapahtumia. Kylässä riehui tuhopolttaja, pyromaani, joka sytytteli varastorakennuksia, navettoja ja lopulta myös asukkaiden kotitaloja. Kahdeksan taloa ehtii palaa maan tasalle ennen kuin syyllinen saatiin kiinni. Ja kun syyllinen löytyikin lähempää kuin kukaan osasi arvata tai uskalsi odottaa, herätti tapahtumat entistä enemmän puhetta ja ihmetystä kylän asukkaissa.

Teoksessa liikutaan oikeastaan kolmessa aikatasossa. Nykypäivänä seurataan Heivollin tutkimus- ja kirjoitustyötä. Hän käy tapaamassa kylän asukkaita ja lukee isoäitinsä kirjoittamaa päiväkirjaa selvittääkseen vuoden 1978 tapahtumia. Toisaalta seurataan myös tuon vuoden tapahtumia aitiopaikalta, tuhopolttajan näkökulmasta. Siinä sivussa seurataan Gauten nuoruusvuosia, kun hän lähtee muualle opiskelemaan ja kamppailee omien ongelmiensa kanssa.

Heivoll on taitava kirjoittaja ja tunnelmanluoja. Kiinnostavasta kahden pojan kasvutarinasta syntyy samalla tiheätunnelmainen jännitystarina. Pienen norjalaisen kylän elämä, ihmisten pelko ja hermostuneisuus on taitavasti kuvailtu ja kylän elämään oli kiinnostavaa uppoutua. Heivollin ihmiskuvaus on myös hienoa, kirjasta löytyi monta kiinnostavaa henkilöä ja suurin osa kylän asukkaista tuli tutuksi. Erityisen kiinnostava psykologisestikin oli itse tuhopolttaja. Hänen persoonaansa ja motiivejaan oli mielenkiintoista mietiskellä. Oli myös kiinnostavaa seurata Heivollin omia mietteitä synnyinvuotensa traagisista tapahtumista. Kiinnostavaa miettiä, kuinka tuollaiset tapahtumat vaikuttavat kylän asukkaisiin tai vastasyntyneeseen vauvaan. Pidin myös siitä, kuinka Heivoll kertoi kasvuvuosistaan ja kuinka hän valotti nuoruusvuosiensa tragedioita. Heivoll kirjoittaa kauniisti, hän tarkkailee ympäristöään yksityiskohtaisesti ja tarkasti, mutta ei kuitenkaan sorru ylirönsyilevään kielenkäyttöön.

Etten palaisi tuhkaksi on traaginen ja surullinen tarina, mutta samalla tavattoman kaunis ja mieleenpainuva. Pystyin melkein näkemään palavat talot silmieni edessä kirjan sivuja kääntäessäni,ja tunsin savun- ja bensiininhajun nenässäni. Jopa kirjan viimeiset lauseet ja sanat ovat mieleenpainuvia, ajatuksia herättäviä ja upeaan kokonaisuuteen täydellisesti sopivia. Hienon hieno kirja, joka vielä vuoden lopussakin varmasti muistuu mieleen upeana lukukokemuksena!


★★★★★


Kirjaa on luettu muissa blogeissa todella ahkerasti, joten suosittelen googlettamaan muita arvioita. Viimeisimpänä tämän on tainnut lukea Lukuisan Laura.

Tästä suoritus myös Ikkunat auki Eurooppaan -lukuhaasteeseen.