Vuoden 2013 parhaat luetut kirjat

Nyt on aika vetää yhteen kulunut lukuvuosi. Tässä siis Luettua-blogissa luettujen kirjojen parhaimmat vuodelta 2013! Vuoden aikana ilmestyneisiin parhaisiin kotimaisiin sekä käännettyihin kirjoihin palataan vielä tammikuun aikana Blogistanian Finlandian ja Globalian merkeissä.

Vuoden paras elämäkerrallinen/tietopohjainen kirja

Juha Hietanen: Seikkailujuoksija

Vuoden paras lukupiirikirja

Haruki Murakami: Sputnik-rakastettuni

Vuoden neljä parasta kotimaista romaania

Kjell Westö: Hägring 38
Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme
Paula Havaste: Kolme käskyä
Joel Haahtela: Tähtikirkas, lumivalkea

Vuoden kuusi parasta käännösromaania

Jonas Gardell: Torka aldrig tårar utan handskar
John Boyne: Kuudes mies
Eowyn Ivey: Lumilapsi
John Irving: Garpin maailma
Susan Fletcher: Tummanhopeinen meri
Chimamanda Ngozi Adichie: Kotiinpalaajat

Vuoden koskettavin lukuelämys

Laura Save: Paljain jaloin

Vuoden paras novellikokoelma

Katja Kettu: Piippuhylly

Vuoden mieleenpainuvin klassikko

Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani

Vuoden kaunein kirjankansi

John Boyne: Kuudes mies

Muita hienoja lukukokemuksia vuodelta 2013

Seikkailujuoksija/Juha Hietanen, Meriharakat/Susan Fletcher, Kultahattu/F.Scott Fitzgerald, Matkalla kotiin/Julie Kibler, Valheet/Marisha Rasi-Koskinen, Elena/Joel Haahtela, Ne jotka jäävät/Tua Harno, Kunnia/Elif Shafak, Ihana maa/Grace McCleen, Teemestarin kirja/Emmi Itäranta, Vieraan lapsi/Alan Hollinghurst, Tulagi Hotel/Heikki Hietala, Paimentyttö/Enni Mustonen, Kesäkirja/Tove Jansson, Lääkäri/Herman Koch, Galtbystä länteen/Leena Parkkinen, Sovitus/Ian McEwan, La Peregrina/Cecilia Samartin, Kuin surmaisi satakielen/Harper Lee, Iso/Pekka Hiltunen, Unelmansieppaaja/Pasi Pekkola, Samoilla silmillä/Peter Franzén

Kuinka haasteiden kävi?

Minun oli tarkoitus lukea 244 kirjaa omasta kirjahyllystäni. Tässä haasteessa sain luettua 19 kirjaa listaltani, mutta yhteensä luin kyllä enemmän kuin 24 kirjaa omasta hyllystäni. Eli haaste meni ihan hyvin, vaikka en koko listaa ehtinytkään lukea.

Lisäksi jatkoin klassikkohaastetta, maailmanvalloitusta ja erilaisilla palkinnoilla palkittujen kirjojen lukemista. Nämä haasteet jatkuvat myös ensi vuonna. Uuden vuoden alussa teen vielä erillisen haastesuunnitelman ensi vuodelle.

Mahtavaa, onnellista ja kirjaisaa uutta vuotta kaikille! Ja suuri kiitos jokaiselle lukijalle kuluneesta vuodesta :).

Samoilla silmillä / Peter Franzén

Samoilla silmillä / Peter Franzén

Tammi, 2013. 223 sivua.

Kannen suunnittelu: Markko Taina

Mistä minulle? joululahjaksi saatu

Vuoden viimeinen kirja-arvio tulee tässä! Muutamaan tämän vuoden puolella luettuun kirjaan palaan vielä tulevina päivinä, uuden vuoden alussa.

Pidin paljon Peter Franzénin esikoisromaanista Tumman veden päällä, ja halusin tietenkin lukea myös kirjan jatko-osan Samoilla silmillä. Samoilla silmillä löytyikin joululahjojeni joukosta, joten luin sen jo joululomani aikana.

Tässä jatko-osassa seurataan yhä Peten selviytymistarinaa. Pete on kasvanut teini-ikäiseksi, harrastaa nyrkkeilyä ja ottaa haparoivia askelia kohti aikuisuutta. Tytöt kiinnostavat ja kasvaminen vaatii muutenkin rajojen koettelua. Mustat silmät ja virkavalta tulevat tutuiksi, ja hankaluuksista on vaikea puhua rehellisesti edes läheisille isovanhemmille, tai äidille joka opiskelee toisella paikkakunnalla. Suvi-sisko on alkanut meikata ja kotona raikaa kummankin nuorukaisen lempimusiikki. Peten ja Suvin äiti käy myös läpi uutta elämänvaihetta. Alkoholistimies, Peten kasvatti-isä Pertti jäi taakse, ja nyt äiti elää nuoruuttaan uudestaan uuden, mahtavan miehen kainalossa. Myös Pertti käy läpi omaa kamppailuaan elämän kanssa.

Samoilla silmillä on yhtä koukuttava ja koskettava kuin Tumman veden päälläkin. Franzén kirjoittaa todella uskottavasti nuoren pojan näkökulmasta. Pidin myös siitä, että tässä kirjassa seurattiin tapahtumia eri henkilöiden näkökulmasta, se toi kirjaan vaihtelevuutta. Peten lisäksi välillä äänessä oli Peten äiti, välillä taas kasvatti-isä Pertti.

Kieli on sujuvaa ja helppoa, ja murre jota tekstiin on sisälletty tuo koko kirjaan omanlaisensa tunnelman ja fiiliksen. Pidän kovasti murteen lisäämisestä tähän, se saa henkilöt vieläkin eloisammiksi ja he käyvät lukijalle tutuksi.

Samoilla silmillä on kaikin puolin hieno jatko-osa Franzénin esikoisteokselle. Kirja kuvailee nuoren pojan kasvua kohti aikuisuutta uskottavasti ja en voi kuin ihailla Peten selviytymistarinaa. Näissä Franzénin kirjoissa on myös aivan ihastuttavat suhteet isovanhempien ja lastenlasten välillä. Petellä ja Suvilla on aivan ihanat isovanhemmat, ja heidän suhtautumisensa tyttärensä perheeseen on upeaa ja koskettavaa. Ja vaikka väkivaltaisessa ja alkoholiinmenevässä Pertissä on paljon vikoja, oli myös hänen kasvuaan ja selviytymistään kiinnostava seurata.

Samoilla silmillä oli kokonaisuutena hieno ja mieleenpainuva lukukokemus. Kirja herätti tunteita ja upposi syvälle sydämeen. Pete on henkilöhahmona suloinen poika, jonka selviytymistarinaa monen ihanan ihmisen ympäröimänä on lukijana ollut ilo seurata. Ainoa pieni miinus on se, että kirja oli varsin lyhyt. Olisin mielelläni lukenut Peten elämästä vielä enemmän!

★★★★+

Ruutukymppi / Tuomas Vimma

Ruutukymppi / Tuomas Vimma

Gummerus, 2013. 348 sivua.

Kannen suunnittelu: ?

Mistä minulle? kirjastolaina

Minä ihastuin muutama vuosi sitten Tuomas Vimman Gourmet-kirjaan, sen rempseään huumoriin ja hauskoihin kommelluksiin. Niinpä olen halunnut jo jonkin aikaa tutustua Vimman uudempiinkin romaaneihin. Kirjastoreissulla eteeni sattui uusin romaani, Ruutukymppi, jonka otin mukaani vaikka tämän kirjan edeltäjä, Raksa, onkin vielä lukematta. Ihan hyvin tämän jatko-osan pystyi kuitenkin lukemaan ilman kokemusta tuosta ekasta osasta. Täytyy kuitenkin jo näin alkuun sanoa, että tämä ei tehnyt minuun sen suurempaa vaikutusta. Gourmet pysyy yhä mielessäni hienona lukukokemuksena, mutta tämä ei sitten niin iskenytkään.

Raksa-romaanista tuttu rakennusfirma Hyperborea on kasvanut, ja työllistää itsensä pääkaupunkiseudun hienostoasuntojen remppaajana. Firmassa on töissä myös projektipäällikkö Sami, joka tekee ympäripyöreitä päiviä, aivan kuten firman pomo Danikakin. Viimeinen pisara Samille on Danikaa kosiskelemaan alkava ylimielinen arkkitehti van der Dick. Samin mitta täyttyy, ja hän päättää lähteä mukaan television realitysarjaan jossa remontoidaan, sisutetaan ja pöyhitään sohvatyynyjä kovia kokeneille asukkaille.

Ruutukymppi on varmasti tarkoituksella aika överi ja yliammuttu, eikä tämä tullut minulle yllätyksenä. Mutta en oikein päässyt tarinaan sisälle, enkä innostunut päähenkilöiden rakkaustarinastakaan. Päähenkilö Sami oli ihan mukiinmenevä, kliseinenkin suomalaisraksamies, jota kiinnosti alkoholi ja tissit. Ärsyttävämmältä vaikutti kuitenkin Danika, firman naispuoleinen pomo, jota en jostain syystä voinut sietää. Myös kirjassa käytetty puhekieli ja slangi ärsytti minua, ja teki tekstistä välillä vaikeasti ymmärrettävää. Kirjan sivuilla oli myös minun makuuni aivan liikaa erilaisia sanoja sukupuolielimille, niin naisten kuin miestenkin, joita ilman kirjan sanoma olisi minusta tullut esille yhtä hyvin kuin nytkin. 

Oli kirjassa toki hyvääkin. Tämä oli nopealukunen, paikoin varsin viihdyttävä ja nauruakin synnyttävä romaani. Telkkarin reality-sisustusohjelmista sai taas hieman uuden kuvan, ja jos sellaisia katsoisin, katsoisin niitä aivan uudella tavalla tämän kirjan jälkeen. Taidan kuitenkin jatkossakin jättää ne ohjelmat muiden katsottaviksi...

Haluan jatkossakin lukea Tuomas Vimman kirjoja, vaikka Ruutukymppi ei minuun erityisemmin iskenytkään. Hieman liian rumaa kieltä ja roisia menoa minun makuuni, ainakin näin kauniin, rauhallisen ja rakkaudentäyteisen joulun aikaan ;).

 ★★+

Kotiopettajattaren romaani / Charlotte Brontë

Kotiopettajattaren romaani / jane Eyre

Karisto, 2010. 540 sivua.

Alkuteos: Jane Eyre, 1847.

Suomentanut: Kaarina Ruohtula

Kannen kuva: Marcus Stone

Mistä minulle? oma kirjakauppaostos

Charlotte Brontën klassikko Kotiopettajattaren romaani voitti sivupalkissani olleen äänestyksen siitä, minkä kirjan valitsen tämän joulun tiiliskiveksi. Viime vuonna luin Westötä, sitä edellisenä Geishan muistelmia ja tämä joulu meni hienosti tämän klassikon seurassa. Kirja oli todella sopiva luettavaksi näin jouluna, ja viihdyin Jane Eyren matkassa mainiosti!

Jane Eyre menetti molemmat vanhempansa ihan pienenä, ja hän asui lapsuutensa äidinpuoleisen sukulaisen perheessä. Jane ei kuitenkaan tullut toimeen perheen äidin kanssa, ja orpo tyttö kasvoi lopulta nuoreksi naiseksi tyttöjen kasvatuslaitoksessa. Nuorena naisena Jane lähti kotiopettajattareksi kartanoherran perheeseen, ja tuima, rikas kartanonherra osittautuikin Janen tulevaksi suureksi rakkaudeksi. Kotiopettajattaren romaani seuraa köyhän, nuoren ja vaatimattoman Janen sekä kartanonherra Rochesterin kaunista rakkaustarinaa.

Kotiopettajattaren romaani on kaunis, joskin varsin ennalta-arvattava rakkaustarina. Minä pidin tässä lähes kaikesta. Pidin siitä, että kirjassa on aika selkeät kolme osaa joista ensimmäisessä seurataan Janen rankkaa lapsuutta. Pidin erityisesti vuosista, jotka kuvailivat Janen aikaa sisäoppilaitoksessa. Oli ihana huomata, että tytön rankkojen vuosien jälkeen hän vihdoin löysi ystäviä ja ihmisiä jotka oikeasti välittivät hänestä. Myös Janen aikaa kotiopettajattarena Thornfieldin kartanossa oli todella mukavaa luettavaa, tarina eteni sujuvasti ja uppouduin siihen täysin.

Romaanissa on kiinnostavia henkilöitä, joskin koin päähenkilö Janen välillä hieman lapselliseksi ja naiiviksi. Mutta hänhän olikin vasta alle parikymppinen... Jane tuli lukiessa kuitenkin läheiseksi, ja pystyin jollain tapaa jopa samaistumaan häneen. Kartanonherra Rochester oli toisaalta tuima ja hieman pelottava, toisaalta hänen sulamistaan ja rakastumistaan nuoreen tyttöön oli mukava seurata. 

Suomennos on varsin sujuva ja kirjan vanhanaikainen tunnelma on hyvin säilynyt, vaikka suomennos paljon tuoreempi onkin. Juoni sisälsi muutaman yllätyksen, joista pidin ja kirjan maalaamat maisemat olivat upeita. Pystyin hyvin kuvittelemaan edessäni Thornfieldin kartanon, Janen myöhemmän pienen kotimökin, sen ympäristön, pienet maalaiskylät...

Kokonaisuutena Kotiopettajattaren romaani on hieno, tunnelmallinen rakkaustarina jota luin todella mielelläni. Kirjan luki nopeasti, vaikka teksti on pientä ja sivujakin on lähes kuusisataa. Uppouduin tarinan vietäväksi ja halusin todellakin tietää, kuinka Janen ja herra Rochesterin suhteen käy. Kirjan loppu oli kaunis ja hieno, ja se kruunasi romaanin täydellisesti. Hienon hieno klassikko, olen iloinen että tämä valikoitui tämän joulun kirjakseni!

★★★★+

Joululahjakirjat

Joulu alkaa olla takanapäin ja nyt on aika kurkata mitä kirjoja minä sain joululahjaksi! Olin antanut pitkän kirjalistan äidilleni, minulle kun on muuten hankala ostaa kirjoja kun hyllyt pursuaa niitä jo ennestään. Listasta äiti olikin valinnut oikein mainiot kirjat lahjaksi, nimittäin paketeista paljastui Peter Franzénin Samoilla silmillä sekä Petteri Pietikäisen Hulluuden historia, jota en olisi itse raaskinut ostaa, mutta jonka haluan ehdottomasti lukea. Itse ostin itselleni lahjaksi Jonas Gardellin Torka aldrig tårar utan handskar -trilogian viimeisen osan Döden lahjakortilla Akateemisesta ja sekin löytyi aattona paketoituna kuusen alta ;).

Onnistuneita kirjalahjoja minulla siis! Franzénin ehdinkin joulupäivänä jo lukea, nuo muut lahjakirjat on vielä korkkaamatta.

Mitä kirjoja te muut saitte lahjaksi? Mahtavaa vuoden viimeistä viikonloppua kaikille, palaillaan taas ihan pian. Minulla on nyt loppukiri, jotta saisin postattua kaikki tämän vuoden aikana lukemani kirjat blogiin vielä ennen vuoden vaihdetta... ;)

Unelmansieppaaja / Pasi Pekkola

Unelmansieppaaja / Pasi Pekkola

Otava, 2013. 343 sivua.

Kannen suunnittelu: Timo Mänttäri

Mistä minulle? kustantajalta saatu arvostelukpl

Pasi Pekkolan esikoisromaani Unelmansieppaaja kertoo erilaisista ihmisistä, joita yhdistää kirjan alussa metron alle kuoleva kirjailija Ville Siikala. Lukija saa vuoroin seurata näiden henkilöiden elämää. Roosa on kirjallisuudenopiskelija ja metronkuljettaja, joka ohjasi metroa jonka alle Siikalan elämä päättyi. Roosa taistelee omantunnontuskien kanssa Siikalan kuoleman vuoksi, mutta kamppailee myös vaikean miessuhteen ja syömishäiriön kanssa. Roosa tutustuu parin mutkan kautta Tapioon, entiseen huippukoripalloilijaan jonka urheilu-uran jälkeinen elämä on koostunut ihan liikaa yksinäisistä illoista viinapullojen kanssa. Tapio oli Ville Siikalan paras ystävä, ja Siikalan kirjat ja muistot kirjailijasta yhdistävät Tapion ja Roosan.

Aki vuorostaan on mielisairaanhoitaja psykiatrisella osastolla. Vapaa-aikanaan hän nostelee painoja kerrostalonsa kellarissa seuranaan naapurinpoika Matias. Aki haluaa olla vahvin, mutta tie sinne on pitkä. Hän tekee kuitenkin kaikkensa haaveensa eteen. Myös Aki tunsi Ville Siikalan ja  pian hän oppii tuntemaan myös Tapion ja Roosan. Siikalan muisto ja kuolema saa aikaan aikamoisen pyörremyrskyn monen ihmisen elämässä.

Unelmansieppaaja on hieno esikoisromaani. Se tempaisee lukijan mukaansa alusta saakka ja henkilöihin kiintyy niin, että heidän kohtalonsa haluaa titää nopeasti. Henkilöt ovat keskenään erilaisia, kukin omalla tavallaan ja omalla historiallaan kiinnostavia. Tapion koripallomuisteloita on tällaiselle urheiluhullulle todella kiinnostavaa luettavaa, ja Akin painonnostourakin siihen asti, kun harjoittelu pysyi sallituissa metodeissa...

Pidin kirjan rakenteesta, ja siitä tavasta miten henkilöiden tarinat lopulta nitoutuivat yhteen. Kirjailija Ville Siikala oli yhdistävä tekijä, hänen kirjallisuutensa ja elämäntarinansa oli kirjan läpi kantava punainen lanka. Minusta tämä oli onnistunut tapa liittää yhteen monen henkilön tarinat ja sitoa kirja yhdeksi kokonaisuudeksi. Myös Pekkolan kieli on sujuvaa ja helppolukuista, tarina jouhevasti etenevä ja otteessaan pitävä.

Kokonaisuutena pidin Unelmansieppaajasta kovasti, vaikka tarina joltain osin olikin varsin ennalta-arvattava ja yllätyksetönkin. Myös muutama kliseinen yksityiskohta jäi vähän ärsyttämään (kuten iljettävän lääkärimiehen auton rekisterinumero DOC-1) mutta noiden pienten miinusten lisäksi nautin lukemisesta paljon, ja viihdyin kirjan parissa mainiosti. Kirjan loppuratkaisu oli minusta myös hieno, ja vaikka kirjassa onkin varsin paljon eri aiheita on kokonaisuus kuitenkin tasapainoinen ja selkeä. Hieno esikoisromaani!

★★★★-
Ps! Mitäs mieltä blogin päivittyneestä ulkonäöstä? :)

Tästä talvesta tulee musta / Marianne Cedervall

Tästä talvesta tulee musta / Marianne Cedervall

Atena, 2013. 355 sivua.

Alkuteos: Svartvintern, 2010.

Suomentanut: Ulla Lempinen

Kannen suunnittelu: Nina Leino

Mistä minulle? pyydetty arvostelukpl kustantajalta

Vietin muutaman mukavan kesähetken Marianne Cedervallin edellisen suomennetun kirjan, Ajattelen sinua kuolemaasi saakka, parissa muutama kesä sitten. Halusin myös lukea tuon kirjan itsenäisen jatko-osan, talvikirjaksi sopivan Tästä talvesta tulee musta. Tässäkin kirjassa pääosassa on Mirjam ja Hervor, mutta kauniin kesäiset Gotlannin maisemat ovat vaihtuneet talvisen lumiseksi Lapiksi.

Mirjam pakeni Lappiin sekaannuttuaan Gotlannissa ikävään onnettomuuteen. Pian Lappiin tupsahtaa myös Hervor, Mirjamin paras ystävätär. Naiset uneksivat rauhallisesta talvesta Kuivalihavaarassa, pienessä lappilaisessa kylässä, mutta unelmat jäävät haaveeksi. Eräänä iltana Hervor povaa talvesta tulevan mustan, ja niin siitä tuleekin. Kuivalihavaaran rauhaa saapuu sekoittamaan tunnettu oopperalaulaja Ralph Sörarve miesystävänsä kanssa. Ralph on perinyt vanhan hotellin, ja päättänyt kunnostaa sen miesystävänsä kanssa homojen lomaparatiisiksi. Hotelliin kätkeytyy myös kauhea salaisuus, joka pikku hiljaa selviää Mirjamille, Hervorille sekä heidän uudelle ystävälleen Ralphille. Kaikki Kuivalihavaarassa eivät kuitenkaan ole uusille ihmisille ja asioille kovinkaan avoimia ja hyväksyviä...

Tästä talvesta tulee musta on sopivan leppoisa, kepeä ja hauska luettava. En ihan luokittelisi tätä dekkariksi tai jännäriksi, vaikka paikoin tarina varsin tiivistunnelmainen ja jopa jännä olikin. Henkilögalleria oli kiinnostava, joskin pieneen kylään oli ahdettu lähes kaikki tyypillisen kliseiset henkilöhahmot.

Kirjan kieli on helppoa ja sujuvaa, ja tämän luki sopivana, nopeana välipalana. Pidin erityisesti myös Lapin murteesta jota oli sisälletty luonnolliseksi osaksi dialogia. Tarinaan mahtui muutama pieni yllätyskin, vaikka juoni pääosin olikin varsin ennalta-arvattava. Mutta minä pidin kuitenkin kirjasta ja sen kepeydestä, tämä sopi hyvin stressaavan opiskelusyksyn päätöskirjaksi ja loman alkuun. Aiheita oli kirjaan tungettu varsin paljon, oli perheväkivaltaa, homoseksuaalisuutta, rikoksia ja vanhoja salaisuuksia. Mutta kaikista näistä syntyi kuitenkin ihan kiva, hauskuuttava ja reimastuttavakin kokonaisuus. Plussaa myös siitä, että tapahtumapaikkana oli Ruotsin Lapin lumiset maisemat. Se toi kirjaan hienon tunneman, aivan kuten kesäinen Gotlanti Cedervallin edellisessä romaanissa.

Tästä talvesta tulee musta ei ehkä ole tämän vuoden parhaita luettuja romaaneja, mutta kelpo, viihdyttävä välipalakirja kuitenkin. Ja kirjan kannesta vielä erikoiskehut, kuten Cedervallin edellisessäkin kirjassa, myös tämän kirjan kansi on todella hieno!

★★★+