sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Afrikan taivas

Afrikan taivas (Rules of the Wild, 1998) / Francesca Marciano, suom. Kaijamari Sivill, 2010. WSOY. 390 sivua.

 Francesca Marcianon Afrika taivas valikoitui kirjastosta mukaan luettavaksi kauniin kannen perusteella, ei niinkään takakannen tekstin. Siitä on aikaa kun olen lukenut "rakkaushömppää", ja täytyy sanoa, että Afrikan taivas oli ihan mukavaa vaihtelua viimeaikoina lukemiini kirjoihin.

Nuori ja kaunis italialainen Esmé muuttaa pysyvästi Keniaan, Afrikkaan ja rakastuu heti alussa komeaan toisen polven kenialaiseen, Adamiin. Adamin kanssa Esmé tuntee olonsa turvalliseksi, onnelliseksi. Esmé kokee Afrikan kauneuden, oppii rakastamaan luontoa, eläimiä, elämään yhdessä leijonien ja elefanttien kanssa. Esmé ja Adam asuvat toisten valkoihoisten, Afrikkaan muuttaneiden kanssa. Kaikki tuntevat toisensa ja useimmat ovat myös aiemmin olleet rakastavaisia. Esmé oppii nopeasti rakastamaan Afrikkaa ja elämää siellä.

Kuvioihin saapuu Hunter Reed, journalisti joka näkee Afrikan karmeudet. Hunter kirjoittaa artikkeleita Afrikan kauheuksista eikä näe maanosan kauneutta kuten Esmé. Hunter on kuitenkin komea ja mielenkiintoinen ihminen ja Esmé rakastuu häneen ensisilmäyksellä. Kaukana kotoaan Italiasta Esmé yrittää selvittä sydäntään kun hänen elämässään on kaksi miestä. Kumpaa hän oikeasti rakastaa, kumman kanssa hän haluaa elää? Esmén kuva kauniista Afrikasta vaihtuu kun maanosa näyttää hänelle muutakin kuin onnea.

Afrikan taivas oli mielestäni kivan erilainen kertomus Afrikasta ja sen ihmisistä. Kerronta oli sujuvaa ja kieli helppoa, kirja oli nopelukuinen ja sopi loistavasti iltalukemiseksi. Juuri sopivissa väleissä tapahtui jotakin dramaattista -minulla on tapana lukea muutama sivu juuri ennen nukkumaanmenoa mutta todella useana iltana kävi niin, että minun oli niiden muutaman sivun jälkeen vielä luettava parikymmentä sivua koska juuri kun olin lopettamassa, tapahtui jotain jännää;)

Afrikan kauneus oli kuvailtu niin hyvin, että näin sen edessäni. Luonto, tunnelma ja elämä Afrikassa alkoi suoraan sanottuna kiehtoa aika tavalla. Joskus on siis pakko päästä safarille Afrikkaan:) Suosittelen kirjaa Afrikkafaneille, kirja on kiva sekoitus rakkautta, seikkailua ja maanosan tunnelmaa.

****

****maailmanvalloitusprojekti: Kenia********

3 kommenttia:

  1. Afrikka-kuumetta on liikkeellä. Minäkin liikun muutaman viikon sisällä noissa aiheissa.

    En osaa sanoa tästä kirjastasi mitään erityistä, koska en ole lukenut, enkä edes tule ehtimään lukea viiteen vuoteen;-)

    Huomasin, että olet lukenut Bridan, niin minäkin. Bessu piti, minä en. Kaunis kansi, mutta liikaa sitä tietäjähömppää, jossa vanha äijä on mestari ja tietää kaiken etc. Kiitos ei enää Coelhoa minulle. Hän yrittää olla uusi Gibran! Portobellon noita sen sijaan oli huippu!

    Kenestäkään ei ole käyty niin kuumia keskusteluja kirjablogeissa kuin Coelhosta.

    VastaaPoista
  2. Coelhon eduksi on kyllä sanottava se, että hänestä on jokaisella lukijalla jonkinlainen vahva mielipide, puolesta tai vastaan.

    VastaaPoista
  3. Leena lumi, totta, Coelho näyttää herättävän paljon keskusteluja. Minä tykkäsin ihan ok Bridasta mutta Veronika päättää kuolla on edelleen suosikkini:)

    Tomomi, ihan totta! Coelhosta käydään jossakin jatkuvasti keskustelua ja kaikilla näyttää olevan jonkunlainen mielipide hänestä:)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.