 |
| Pariisissa, sattumalta (Providence, 2008) / Valérie Tong Cuong. Tammi. suom. 2009. 182 sivua |
Valérie Tong Cuongin Pariisissa, sattumalta on hurmaava, pieni romaani. Viiden toisilleen tuntemattoman henkilön elämät kietoutuvat yhtäkkiä yhteen eräänä päivänä joka alkoi aivan tavallisesti. Marylou, sihteerinä työskentelevä Paulo-pojan yksinhuoltaja on myöhässä tärkeästä kokouksesta koska metron eteen hyppää itsemurhaa yrittävä mies. Albert on rikas 78-vuotias mies joka on kuolemassa syöpään. Hän on menossa tapaamaan ylimielistä sisartaan testamenttiasioissa kun hän vahingossa kuulee keskustelun joka muuttaa paljon hänen elämästään. Myöhemmin samana päivänä Albertin lääkärillä on tärkeitä uutisia. Tummaihoinen Prudence työskentelee asianajotoimistossa mutta kelpaa muiden mielestä parhaiten pomon koiranulkoiluttajaksi. Keski-ikäinen Tom on menestynyt elokuvaohjaaja, hän on menossa kosimaan rakastamaansa nuorta naista mutta matkalle osuu koira ja sen ulkoiluttaja ja Tomin kosintareissu saa aivan erilaisen käänteen. Charlie on kolmekymmentäviisivuoias entinen narkomaani joka epäonnistuu itsemurhayrityksessään. Kaikki nämä henkilöt päätyvät samaan sairaalaan, samana päivänä ja heidän elämänsä kietoutuvat tavallaan yhteen. Ennen uuden päivän alkua kaikkien päähenkilöidemme elämät ovat saaneet uuden käänteen.
Pariisissa, sattumalta on mielestäni jotenkin hyvän fiiliksen romaani. Pariisi ei ole oikeastaan esillä, ainoastaan kirjan nimessä se mainitaan mutta koska rakastan kyseistä kaupunkia se ehkä vähän vaikutti siihen, että kuvittelin kaikki tapahtumat tuohon kaupunkiin. Vilkkaaseen metroon, suuriin toimistoihin, Seinen rannoille...;) Kirjan luvut kertoivat vuorotellen päähenkilöidemme tunteiden ja ajatusten kautta päivän tapahtumia, he kertoivat tarinaa minä-muodossa ja välillä olin sekaisin, kuka kertoo nyt, kuka tämä henkilö oli? Siksi oli mielestäni erittäin hyvä asia, että kirjan kansipaperista löytyi lyhyt esittely kaikista henkilöistä, sieltä oli helppo välillä tarkistaa.
Kirjailijan kieli oli sujuvaa, kirja piti otteessaan ensimmäisestä sivusta loppuun saakka ja kirjaa oli vaikea päästää käsistään. Luinkin sen melkein yhdeltä istumalta. Myönteinen lukukokemus kaikin puolin, tästä kirjasta jäi sellainen kiva olo. Hurmaava, lämminhenkinen on ehkä kaikkein parhaat sanat kuvailemaan omia tuntemuksiani kirjan jälkeen.
****-
Sanna, tein tämän huolimatta siitä, että en ole eriyinen Pariisi-fani. Kirjan tarina lienee tärkein kuitenkin. Lukukokemus oli positiivinen, kuitenkin kevyt, mutta niitäkin on kiva välillä tehdä. Ei aina jaksa Poltettuja varjojakaan...
VastaaPoista(Hyvä pohjaväri sun blogissa. Nyt tajusin, miksi olen ollut poissa: On niin monta blogia mun listassa ja myös muita kuin kirjablogeja. lin hukannut sinut lukuisiin blogeihin, joissa on bloginimenä lukemiseen viittaava sana. Jos olisi Sason luetut muistaisin...Onkohan mulle tulossa se alzheimer...)
Leena, kirjan tarina on ehdottomasti tärkein ja herättää ajatuksia, olen samaa mieltä kanssasi. Ja iha totta, joskus on kiva lukea kevyempääkin, kutsun itse juuri tällaisia kevyen raikkaita lukukokemuksia "välipaloiksi" painavampien, rankempien kirjojen keskellä:)
VastaaPoistaJa kiva kun tykkäät blogin pohjaväristä, itse tykkään syksyisestä ilmeestä myös. Mietinkin blogia aloittaessani että onkohan nimi liian tavallinen ja tylsä mutta en rehellisesti sanottuna ajatellut silloin että blogini keräisi näin kivasti lukijoita tai että jaksaisin bloggata näin kauan ja usein;D