Joulutarina / Marko Leino. Gummerus, 2007. 284 sivua. |
Marko Leinon Joulutarina on ihastuttava hieman vanhempien lasten ja aikuisten tarina joulupukin synnystä. Kirja on koottu kivasti 24 lukuun, eli luukkuun. Joskus olisi kiva lukea kirja joulukuun aikana, yksi luku per ilta, omille lapsille;)
Joulutarina kertoo koskettavasti Joulupukin elämäntarinan. Kirja alkaa siitä, kun veljekset Tommi ja Ossi kauniina kevätpäivänä löytävät ukkinsa laiturin läheltä vedestä pienen, kauniin puisen rasian. Rasian sisältä löytyy vanha taskunauris jonka sisällä on lappu jossa on teksti "Hyvää Joulua rakkaalle pikku-Aadalle. Veljesi Nikolas". Tommin ja Ossin ukki lupaa kertoa tarinan rasian takaa jos pojat suostuvat kuuntelemaan. Ja pojathan suostuvat.
Tästä lähtee käyntiin tarina Joulupukista. Kuinka Korvajoen kylässä, Korvatunturin alapuolella kauan sitten asui pieni poika, Nikolas Pukki, joka jäi orvoksi kun hänen pieni siskonsa Aada joulun alla sairastui ja vanhemmat lähtivät viemään Aadaa lääkärille myöhään talvi-iltana. Viisivuotias Nikolas jäi yksin kotiin, jonkun oli vahdittava ettei tuli takassa sammuisi, eihän kipeää vauvaa voinut tuoda takaisin kylmään mökkiin. Nikolas odotti vanhempiaan ja Aadaa isältä saamansa taskunauris kädessä, aikaa laskeskellen. Vanhemmat ja Aada eivät kuitenkaan tulleet takaisin isän lupaamana aikana -eikä sen jälkeen. Seuraavana päivänä Nikolaksen kotioveen koputettiin ja kaksi Korvajoen kylän miestä tulivat hakemaan Nikolasta. Näin alkoin pienen pojan elämässä uudet ajat. Nikolas asui seuraavat vuodet vuorotellen Korvajoen kylän perheissä, kohta koko kylä oli hänen perheensä ja hän halusi kiittää kaikkia uusia sisaruksiaan. Niinpä hän ryhtyi tekemään lahjoja kaikille Korvajoen kylän lapsille - Nikolas teki puunukkeja ja puisia pieniä huonekaluja jotka hän jouluyönä kävi viemässä jokaisen kylän talon oven taakse. Kun Nikolas oli 13 vuotias kenelläkään kylän perheistä ei ollut varaa ottaa Nikolasta vuodeksi asumaan luokseen, niinpä hän päätyi erakkona elelevän Iisakin luokse. Iisakki inhosi lapsia ja asui yksin parinkymmenen kilometrin päässä kylästä. Mökkinsä alakerrassa Iisakilla oli upea verstas jossa hän teki erilaisia puuesineitä joita kävi myymässä lähikylissä. Iisakki lupasi opettaa Nikolaksesta taitavan puusepän ja kaksikko teki työtä päivästä toiseen, taukoamatta.
Iisakin avulla Nikolaksesta tuli taitava puuseppä ja hän teki joka joulu yhä upeammat lahjat Korvajoen kylän lapsille. Jouluöisin Nikolas kävi jakamassa lahjat perheiden portaille ja viimeiseksi jouluyönä Nikolas kävi järven jäällä, josta hänen vanhempansa olivat löytyneet vuosia aiemmin hukkuneina ja jonka pohjassa Nikolas uskoi rakkaan Aada-sisarensa asustavan merenneitona. Nikolas teki joka vuosi avannon jäähän, pudotti reikään tekemänsä lahjan Aadalle ja huusi jään yli "Hyvää joulua, rakas Aada!". Nikolaksen jouluperinne jatkui vuodesta toiseen, ensin Iisakki apunaan, myöhemmin hyvän ystävänsä Eemelin Aada-tytär apunaan. Nikolas vanhentui ja alkoi miettiä aikaa hänen jälkeensä, hän halusi jouluperinteen jatkuvan ja lopulta läheisten ihmisten avulla siihenkin löytyi ratkaisu.
Joulutarina on koskettava, lämminhenkinen koko perheen satu. Tarina sisältää toki paljon surullisia kohtaloita ja Nikolaksen elämässä on ollut paljon menetyksiä ja paljon surua. Nikolaksen kasvua ja kehitystä orvosta pojasta lasten ilahduttajaksi, joulun tärkeäksi henkilöksi on kuitenkin ihastuttavaa seurata. Satumaisen kauniit maisemat lumisesta, valkoisesta Korvajoen kylästä ja Kovatunturin alueesta syntyivät päähäni ja vietin mukavat hetket joulun alla Joulutarinan parissa. Juuri näin joulupukista tuli joulupukki!
Illalla on vuorossa Juha Wuolijoen elokuva Joulutarina jossa aikuista Nikolasta näyttelee Hannu-Pekka Björkman.
Pisteitä ****+
Ihanaa joulun jatkoa kaikille, minä jatkan joulupäivän viettoa viiden (!) lahjakirjani parissa! Nauttikaa:)
Ihana arvostelu. Löysin tämän kirjan eilen meidän kirjahyllystä ja taidan napata sen itselleni. :)
VastaaPoistaKuuntelin tämän juuri äänikirjana ja olen samaa mieltä, koskettava ja ihastuttava tarina!
VastaaPoistaTomomi, kiitos:) Nappaa ihmeessä, ainakin kerran se kannattaa lukea;)
VastaaPoistaSatu, eikö vain. Ihana satumainen tarina:)