 |
| Eksyneen muistikirja / Selja Ahava. Gummerus 2010. 205 sivua. |
"Ei ole yhtenäistä tarinaa, on vain valaistuja hetkiä, ja loppu on pimeää." (Jeanette Winterson)
Tenttikiireiden keskellä sain luettua Selja Ahavan esikoisromaanin Eksyneen muistikirja. Romaani kertoo Annasta joka kärsii muistiongelmista. Annan tarina on katkonainen, mikä on totta, mikä ei? Kirjan alussa ja lopussa Anna on vuodeosastolla joka on täynä omituisia mummoja joiden puheesta ei saa selvää -jos he edes puhuvat. Toiset mummot huutavat, toiset makaavat hiljaa sängyssään silmät auki. Joku halailee jokaista vastaantulijaa, toiset lähtevät omin päin kävelylle, kuten Anna. Anna on aina lähtenyt kävelemään kun eteen tulee vaikeita tilanteita tai ongelmia. Vuodeosastolla Annaa käy piristämässä Jumala, kuka hän sitten onkaan. Hän tuo kukkia, vie Annan retkille ja ulos tupakalle.
Vuodeosastoelämän lisäksi lukija saa tutustua Annan aiempaan elämään. Hänen aviomiehensä Antti kuoli nuorena, Antti jota Anna niin syvästi rakasti ja joka toi turvaa saaren pikkumökkiin myrskyn runnoessa ulkona. Antin kuoleman jälkeen Anna asuu jonkin aikaa Lontoossa. Lontoossa on Thomas, metrot, lentokentät ja Thamesiin eksynyt valas. Lontoossa Annan mukana on myös kuusi lasta. Lapsettomaksi jäänyt Anna hoivaa Liinu-Liinua, Eino Oskaria ja muita lapsiaan tarkasti ja äidillisesti- kuvaukset olivat mieelstäni krijan koskettavimpia asioita. Välillä Anna kirjoittaa pitkiä listoja muistikirjaan -jotta ei unohtaisi kaikkea.
Eksyneen muistikirja on taitavasti kirjoitettu, koskettava mutta kuitenkin kaunis tarina vakavasta, tärkeästä aiheesta. Kirja kertoo Annan muistin heikkenemisestä, kuvaa muistisairaudesta kärsivän elämää ja arkea. Eksyneen muistikirjasta tulee väistämättä mieleen Edelleen Alice, uskon että aihe on molemmissa kirjoissa sama vaikka en keskenään ovatkin todella erilaisia. Selja Ahavan kieli on runollisempaa ja tarina kaunis vaikka aihe onkin vakava. Lukija elää Annan vaikeuksien mukana, toivoo että hän selviää vaikka unohtaakin kengät kotiin talvella ja toivoo että hän löytää kotiin vaikka onkin eksyksissä.
"Miksi jotkut hetket jäivät mieleen ja toiset katosivat? Oliko mieleenjääneissä jotain erityistä, vai katosiko juuri unohdukseen jotain, mikä olisi ehkä ratkaissut kaiken? Joskus Anna hämmästeli, millaisia asioita hän saattoi unohtaa. Toisinaan taas kaikkea sitä, minkä hän muisti. "
****
Tämä kirja on ehdottomasti lukulistallani, olenhan työskennellyt muistisairaiden parissa. Kuulostaa mielenkiintoiselta romaanilta!
VastaaPoistaSeuraavassa omassa romaanissani liikutaan myös muistisairauden maailmassa - aloittaessani kirjoittamaan luulin keksineeni aivan ainutlaatuisen ja aiemmin tutkimattoman näkökulman ja salailin sitä pitkään. Ihan turhaan, koska törmäsin joka tapauksessa Edelleen Aliceen ja nyt tähän muistikirjaan... Niin ne vain hyvät ideat syntyvät monille samaan aikaan. :D
Uskon kuitenkin, että jokainen kirja on lukijalleen erilainen. Onhan muistakin näkökulmista kirjoitettu lukuisia romaaneja. Meillä on vaikka miten paljon kirjailijan jätetyn/petetyn surua, aitoa lapsen näkökulmaa jne.
kiitos vielä tästä arviosta, sitä oli mielenkiintoista lukea!
Tämän kirjan haluan lukea! Alzheimeria sivusta seurailleena surettaa ja kiinnostaa ilmiö, jossa koko ihminen muuttuu kuin toiseksi. Kiinnostava ja tärkeäkin kirja aiheensa vuoksi.
VastaaPoistaEn uskaltanut lukea arviotasi kokonaan, koska tämä on itsellänikin pian luennassa. Palaan sitten uudelleen, kun olen saanut kirjan luettua. Hyvä, että olet tenttikiireiden aikana ehtinyt vähän rentoutuakin. :)
VastaaPoistaAihe on kiinnostava ja yhä ajankohtaisempi, sillä tämä sairaus vain lisääntyy.
VastaaPoistaKirjan aiheesta tuli aasinsilta elokuvaan, jonka nimi muistaakseni on Far Away. Pääosassa muistisairaana vaimona Julie Christie, eli Tohtori Zhivagon Lara. Suosittelen!
Toinen aasinsilta tuli kirjailijan nimestä, sillä olin teininä aivan hullaantunut runoilijaan, jonka nimi oli Sirkka Selja.
Minulla on ensi vuoden kalenterin kesäkuun koko takaosa pyhitetty kirjoille, joita luetaan suvella...Laitan ne siis sinne muistiin.
Toisaalta minua kiinnostaisi lukea tämä kirja, toisaalta taas kammoksuttaa, jopa oksettaa aiheensa puolesta. Isäni nimittäin sairastaa Alzheimerin tautia vain 50+-vuotiaana ja muistisairaita löytyy myös monista hänen (edesmenneistä) sisaruksistaan. Ja kun olen isäni lapsi, niin enpä tiedä omasta kohtalostani... Tulee jos on tullakseen, se on sen ajan murhe. Siten olen pyrkinyt ajattelemaan, mutta raskasta se on välillä ajatella omaa tulevaisuuttaan.
VastaaPoistaAihe on siis itselleni hyvin läheinen ja myös arka, sen vuoksi pelkään ko. aihetta käsitteleviä kirjoja. Ehkä lukukokemus voisikin olla puhdistava, mutta entä jos se onkin liian musertava?
Seija, Minäkin työskentelin koko viime kesän muistisairaiden parissa joten aihe oli senkin vuoksi mielenkiintoinen. Luin juuri vähän aikaa sitten Edelleen Alicen ja Pulkkisen Rajankin luin kesällä. Todella mielenkiintoinen aihe nämä muistisairaudet kirjoissa, odotan innolla sinun romaaniasi!(ja toivon Mangopuita joululahjaksi kovasti;) Kiva jos tykkäsit arviostani, kiitos kehuista!
VastaaPoistaValkoinen kirahvi, olen ihan samaa mieltä. Omassakin suvussa Alzheimeria esiintyy ja kesätyöni tein juuri muistisairaiden parissa joten rankka aihe kiinnostaa minuakin kovasti.
Tomomi, kiva kuulla sitten sinunkin mielipiteesi! :)
Leena Lumi, samaa mieltä –todella kiinnostava aihe. Täytyykin etsiä kyseinen elokuva käsiini, kiitos vinkistä!
Lauren, ymmärrän hyvin ajatuksesi. Itsellänikin on hieman samankaltainen tilanne, suvussa esiintyy Alzheimeria, tosin ei varhaisiän Alzheimeria joka on minusta todella rankka. Tutustuin kesätyössäni moniin varhaisiän Alzheimeria sairastaviin ja koskettavia kohtaloita löytyi paljon. Surullista ja rankkaa:/ En osaa sanoa onko lukukokemus noin läheltä seurattuna liian musertava vai ei, minä toisaalta tunnen, että opin ymmärtämään muistisairaita paremmin näiden kirjojen kautta. Vaikea sanoa...