 |
| Kabulin kirjakauppias (Bokhandleren i Kabul - et familiedrama, 2002) / Åsne Seierstad. WSOY, 2003. 257 sivua. |
Norjalainen toimittaja Åsne Seierstad kirjoitti Kabulin kirjakauppias -kirjan oikean perheen elämää sivusta seuranneena. Kabulin kirjakauppias kertoo kabulilaisesta Sultanista ja tämän perheestä. Sultan toimii kirjakauppiaana, ensin hänellä on yksi kauppa, sitten useita kauppoja jotka menestyvät hyvin. Sultan on hyvin toimeentuleva ja koulutettu mies. Afganistanin vaikeiden olosuhteidenkin aikana hän on sitä mieltä, että sananvapaus ja kirjat ovat erittäin tärkeitä. Hän salakuljettaa kirjoja paikasta toiseen, on jopa istunut vankilassa kirjojen vuoksi. Åsne Seierstad asui vuoden 2002 keväällä kirjakauppiaan perheessä seuraten heidän elämäänsä. Hän tutustui Sultanin kahteen vaimoon, ensimmäinen vaimo oli Sarifa jonka kanssa Sultan sai useita lapsia. Toiseksi vaimokseen Sultan otti teini-ikäisen Sonyan joka kirjan lopussa odottaa toista lastaan, peläten tämänkin olevan tyttö. Sultanin kanssa samassa talossa asuu myös tämän iäkäs äiti sekä muutama sisarus, sisar Leila, veli Yunus ja välillä siellä asuu myös Sultanin muutama siskonlapsi. Seierstad kertoo Afganistanin avioperinteistä, järjestetyistä avioliitoista. Sultanin naimattomille sisarille yritetään löytää miehet, miesten äidit tai sisaret tulevat kosimaan naimattomia naisia ja kun häät vihdoin koittavat, ei hääpari saa katsoa toisiaan silmiin ennen kuin "alttarilla".
Minua kiinnostaa kovasti naisten asema kaikissa kulttuureissa. Afganistanista olen lukenut jo aika paljon ja niin vain se naisen asema tuli esilee tässäkin teoksessa. Sultanin sisar Leila oli yksi kirjan mielenkiintoismpia hahmoja. Hän olisi halunut työkseen opettaa englantia koulussa, mutta Kabulissa oli erittäin vaikeata saada "opettajanlupaa" - ainakin naisilla. naiset pakotettiin pukeutumaan burqaan kunnes vanha kuningas sai valtansa takaisin ja burqan käytöstä tuli vapaampaa. naiset eivät saaneet lähteä kotoaan yksin minnekään, ostoksille ja asioille oli aina pyydettävä mukaan joku, vaikka sitten naapurin pieni poika.
Koulunkäynti ei ole arkipäivää kaikille lapsille 2000-luvun Afganistanissa. Sultanin perheen lapsista osa käy koulua, mutta 12-vuotiasta poikaansa esimerkiksi Sultan tarvitsee avuksi kirjakaupassa joten poika painaa pitkiä työpäiviä seitsemän päivää viikossa. Koulussa lapset eivät laske omenoita ja karkkeja vaan kalasnikoveja ja patruunoja.
Kabulin kirjakauppias on todella mielenkiintoinen kirja. Se kertoo paljon Afganistanin elämästä 2000-luvun alussa. On myös mielenkiintoista, että Seierstad todella on seurannut perheen elämää niin läheltä. Perheen naiset eivät saaneet käydä kirjakaupalla mutta Seierstad sai seurata miestenkin elämää tarkemmin. Kultuurierot esimerkiksi meidän arkeemme ovat huimat ja tämän kirjan luettua, osaa arvostaa sitä taas hieman enemmän. Mielenkiintoinen, lukemisen arvoinen kirja Afganistan-ystäville!
***+
Kirja herätti paljon jälkipyykkiä. Kabulin kirjakauppias - se oikea - pettyi Seierstadin teokseen ja haluaisi "sen palavan roviolla" koska se häpäisee hänen perheensä. Hän on myös joutunut maksamaan korvauksia kirjakauppiaan vaimolle. Kiinnostuneet voivat lukea enemmän esim. täältä.
Mielenkiintoista, että sai vain kahdeksikon. Mikä kirjassa esti nousemasta kiitettävien joukkoon?
VastaaPoistaTomomi, eniten ehkä se, että kirja ei (ainakaan minulle) tuonut oikein mitään uutta afgaanien elämästä -suurin osa oli tuttua jo aiemmin lukemistani kirjoista. myöskään kirjoitustapa ei ollut mitenkään erikoinen, minä sytyn kirjoille joissa on jotakin erilaista, joko sisällössä tai kielessä. Tietenkin on erikoista että kirjailija on seurannut perheen elämää niin läheltä, mutta siksi ehkä odotinkin jotain mullistavaa;)
VastaaPoistaKiitos, että nostit tämän kirjan esiin! Opiskellessani lähihoitajaksi vuonna 2003-2004, opettajani suositteli sitä minulle. Olin silloin vielä Krishna-liikkeen jäsen ja naimisissa liikkeen jäsenen kanssa.
VastaaPoistaArviossasi minua kiinnosti erityisesti se, että ostoksillekin "oli aina pyydettävä mukaan joku, vaikka sitten naapurin pieni poika." Näin tiukkaa käytäntöä ei Intiassa yleensä noudateta, mutta silloisen avioliittoni alkuaikoina puoliso kyllä vaati.
Tuli mieleen muistoja, ei niin iloisia.
Sanna, minä olen lukenut tämän, mutta miksi se ei ole blogissani...En tajua.
VastaaPoistaOlen myös hyvin kiinnostunut Afganistanista, mutta nyt jotenkin uuvuin liian moneen hyvään ja rankaan kirjaan, joten olen viime aikoina hiukan keventänyt joulua kohden...
Kohta näet, mitä mieltä olen Afganistanista kertovista kirjoista...
Mä tykkäsin tästä kirjasta aikoinaan, pitäisi lukea vaihteeksi uudestaan.
VastaaPoista(eksyin tänne blogiin nyt ekaa kertaa, kun tilastot näytti että täältä vuorostaan eksyy porukkaa mun blogiin)
Seija, eipä kestä;) Minua kiinnostaa myös kommentissasi mainitsemasi Intia -olen aina ollut kiinnostunut Intian kulttuurista ja perinteistä. Tietäisitkö hyviä Intia-aiheisia kirjoja?:)
VastaaPoistaLeena Lumi, minä olin ennen tätä pitänyt hieman Afganistan-taukoa ja se teki hyvää. nyt voin taas nauttia Afganistan-kirjoista;)
Velma, kiva että eksyit, tervetuloa:)