Historia on minut vapauttava

Historia on minut vapauttava / Jussi Siirilä. Gummerus, 2010. 246 sivua

 Leena tutustutti minut Jussi Siirilään ja minä voisin jo Leenan tapaan sanoa kärsiväni Jussi Siirilä-syndroomasta. Siirilän uusin romaani Historia on minut vapauttava oli hulvattoman hauska lukukokemus. Juoksijan luin aiemmin tänä vuonna ja se on yksi suosikkikirjoistani edelleen.

Romaanissa Historia on minut vapauttava pääosassa naurattaa kirjailija nimeltään Jussi Siirilä joka on tehnyt kaikkensa päästäkseen median silmäteräksi, lehtien etusivujen lööppeihin ja julkkikseksi. Siirilän ensimmäiset kirjat eivät ole niittäneet mainetta hänen toivomallaan tavalla. Siirilä lyöttäytyy yhteen kahden filosofin, Pekka Himasen ja Esa Saarisen kanssa ja yhdessä kolmikko päättää pelastaa Suomen ja päästä julkisuuteen. Kolmikko tekee hurjia tempauksia mutta media vaan ei huomaa heitä. Kun asiat eivät rullaa filosofien kanssa, yrittää Siirilä itsekseen. Hän tapaa matkallaan median silmiin Suomen ykköslinjan julkkiksia, Laura Malmivaara saa oman osansa kuten myös kirjan loppupuolella Tanja Karpela. Karpela saakin aikaan eräänlaisen lopputuloksen siirilän pyrkimyksissä.

Siirilä päätyy muutaman epäonnistuneen kirjan jälkeen kirjoittamaan nuortenkirjan joka yllättäen saakin aikaan hieman puhetta. Nuortenkirjan jälkeen häneltä tulee romaani nimeltä Juoksija josta hän pääsee Huomenta Suomeen puhumaan. Tuokin hetki julkisuudessa meinaa mennä ohi kun sankarimme, moralistisatiirikko Siirilä, on Huomenta Suomen takahuoneessa tukehtua.

Siirilän vaimo Heidi on mielenkiintoinen henkilö. On ihailtava Heidin tapaa saada itsestään liikoja luulevan miehen aisoihin ja sanattomaksi. Heidin käyttäytyminen on paikoin viileän jämäkkää ja macho Siirilä saa useammankin kerran kuulla kunniansa. Siirilän ja Heidin avioliitto kuitenkin päättyy ja Siirilä jää nuolemaan näppejään. Ehkä kirjailijan olisi kuitenkin kannattanut jättää alkoholi ja toilailut vähemmälle ja keskittyä välillä vaikka avioliittoonsa.

Historia on minut vapauttava on hauska kirja. Nauroin monen monta kertaa vedet silmissä Siirilän puuhailuille ja sanomisille. Mielenkiintoinen seikka muuten, että Siiirilä on ottanut niin paljon julkisuudenhenkilöitä mukaan kirjaansa - sivuilla pyörähtää monta poliitikkoa, kirjailijaa (Sofi Oksanen, Arno Kotro...) ja näyttelijääkin. Päivän suosituimmat tv-ohjelmat (Big Brother...) saa Siirilän suusta kuulla kunniansa niin kuin moni muukin yhteiskunnallinen asia tämän päivän Suomessa. Todella hauska ja rohkea satiiri Siirilältä taas kerran. Juoksijalle tämä ei ehkä ihan vedä vertoja mutta loistavia kirjoja on molemmat Siirilän uusimmat romaanit. Historia on minut vapauttava antaa myös eräänlaisen kuvan kirjalijan työstä, se ei todellakaan ole ruusuilla tanssimista ja uudne kirjan kirjoittaminen ei ole helppoa hommaa.

Lopuksi vielä tekstinpätkä suoraan kirjasta. Tämä osoittaa Siirilän rohkeuden käyttää kirjassa julkkiksia heidäin oikeilla nimillään mutta antaa myös hyvän kuvan mainitsemastani (ja pitämästäni) Heidin käytöksestä ja roolista:

- Huumori on kirjallisuuden kuninkuuslaji, jyrähdin. - Tragedian pyöräyttää kuka tahansa lukiolaistyttö. (Siirilä)

- Sun pitää porautua henkilöihin, Heidi sanoi. - Ota mallia Sofi Oksasesta.

Äkkiä olin jaloillani.

- Minä kusen Sofi Oksasen kumoon!

Heidi ei perääntynyt vaan hymyili vinosti.

- Itseluottamusta sulla on aina riittänyt. Ehkä sun pitäisi epäillä enemmän.

- Mitä tarkoitat?

- vaikka lopetuksia. Sun kirjoissa on aina toiveikas loppu. Eikö jollekin voisi joskus käydä huonosti?

- Minun lopuissani ei ole mitään vikaa.

- On niissä. Väännä Hollywoodia pienemmälle.

Viskasin tölkin seinään. Lonkero roiskui Jane Chrurchillin kepeälle retrotapetille. Tummat läiskät levisivät kukkapuutarhaan kuin toivottomuuden varjot.

- Arvaa kuka maksaa pintaremontin, Heidi tokaisi viileästi.

Pisteitä ****