maanantai 31. tammikuuta 2011

Harjukaupungin salakäytävät

Harjukaupungin salakäytävät / Pasi Ilmari Jääskeläinen. Atena, 2010. 375 sivua.

 Tämä kirja ei kiinnostanut minua. Luin Leenan hienon arvion mutta en vielä silloinkaan ajatellut itseni lukevan tätä. Kirja vaan ei ollut minun tyyliseni (mikä se tyyli sitten onkaan..) mutta kun näin kirjan kirjaston palautettuja uutuuksia hyllyssä muistin Leenan arvostelun ja otin kirjan mukaani. Menneenä viikonloppuna minulla oli viikonloppuluentoja ja paljon koulutehtäviä, ja on tunnustettava, että Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät vaikutti negatiivisesti tämän ahkeran opiskelijan koulutöihin. Olin ensisivusta lähtien täysin salakäytävien, cinemaattisuuden ja M-hiukkasten lumoissa, en olisi millään viitsinyt lähteä luennoille vaan vain jatkaa kirjan lukemista. Illaksi suunnittelemani koulutyöt jäivät kokonaan tekemättä, ja tätä ei ole aiemmin tapahtunut. Ennen elämäni on sentään mennyt järjestyksessä opiskelu-kaunokirjallisuus, mutta...Eilen illalla, luentojen jälkeen, sain kirjan loppuun ja tänään harmittelen, että ahmin kirjan niin nopeasti. Mitäs minä nyt luen?

Olli Suominen on keski-ikäinen kustannustoimittaja Kirjatorni -nimisessä yrityksessä. Hän asuu Jyväskylässä, omistaa talon Mäki-Matissa jossa asuu Aino-vaimonsa sekä pienen poikansa kanssa. Olli on mukana Jyväskylän kirkkovaltuustossa sekä viihtyy vapaa-ajallaan elokuvakerhossa. Hän on yksi kaupungin tukipilareista, pidetty ja luotettu mies -vaikka hävittääkin aivan liian monta sateenvarjoa. Elämä hymyilee kunnes Olli saa yhteyden nuoruuden rakastettuunsa, päärynämekkoiseen Kerttu Karaan. Kerttu on kirjoittanut kirjan Elokuvallinen elämänopas jonka Olli saa lahjaksi vaimoltaan. Kertun seuraavana projektina on kirjoittaa Maaginen kaupunkiopas Jyväskylästä - kaupungista joka kätkee historiaansa Ollin ja Kertun yhteisiä lapsuus- ja nuoruusmuistoja.

Kertun astuttua kuvioihin alkaa tapahtua. Ollin ennen niin tavallinen arki muuttuu hetkessä. Alkaa salakäytävien, unien, lapsuuden muistelun ja M-hiukkasten täyttämä cinemaattinen ajanjakso Ollin elämässä, jonka hän tavallaan haluaisi kestävän ikuisesti, mutta toisaalta päättyvän nopeasti. Olli muistelee Kertun kautta lapsuuttaan, kesät jotka vietti Tourulassa, Tourulan Viisikkoa johon Ollin lisäksi kuuluin hänen serkkunsa (?) Blomroosit sekä näiden serkku Karri. Elokuvallisuus kantaa läpi kirjan, loppunäytöstä myöten. Jyväskylän salakäytävät, Ollin lapsuusmuistot ja mielenkiintoinen Kerttu muodostavat kirjan tapahtumarikkaan sisällön. Juonesta en halua kertoa enempää -se kannattaa lukea ehdottomasti itse ja uskon että se avautuu parhaiten kokonaisuutena eikä pieninä paloina, tärkeitä yksityiskohtia poistaen.

 Eiköhän tekstistäni ole tullut jo selville, että pidin tästä kirjasta todella paljon! Jääskeläisen kieli on todella sulavaa ja kirjan tapahtumat ja juoni pitivät minut tiukasti otteessaan ihan ensisivuilta lähtien. En tiedä voiko kirjan luokitella maagisen realismin sarjaan, mutta jos voi, minusta on tämän kirjan myötä vihdoin tullut maagisen realismin suuri fani! Harjukaupungin salakäytävät ei ole ihan perinteinen kotimainen kirja, pidän juuri siitä, että se erottuu muista (viime vuonna ilmestyneistä) kirjoista todella upeasti edukseen. Kirjalle on kirjoitettu myös kaksi erilaista loppua ja lukija saa kirjassaan sattumanvaraisesti toisen lopuista. Vaihtoehtoisen lopun voi sitten lukea nettisivulta jonka linkki löytyy kirjan lopusta. Vaihtoehtoiset loput olivat minusta mielenkiintoinen ja kiva yksityiskohta. Minä pidin enemmän siitä lopusta, joka lukemassani kirjassa oli (rouge) mutta eipä se toinenkaan (blanc) huono ollut.
Kirjan tapahtumapaikkana toimii Jyväskylä josta en tiedä oikeastaan mitään. En ole ikinä kaupungissa vieraillut, mutta kirjan kuvailut sai minut kiinnostumaan kaupungista ihan eri tavalla kuin aiemmin...

Minusta tuntuu, etten ole tekstissäni saanut sanottua kirjasta mitään selkeästi. Päässä pyörii todella paljon ajatuksia kirjan tapahtumista vieläkin, melkein vuorokausi kirjan luettuani ja seuraavan kirjan jo aloitettuani. Tästä tekstistäkin tuli varmasti todella sekava, mutta eiköhän tärkein ole tullut selväksi: Harjukaupungin salakäytävät on hieno, maagisen lumoava, koukuttavan erilainen ja upea romaani ja Pasi Ilmari Jääskeläinen nousee minun suosikkikirjailijoideni joukkoon tällä kirjalla ( kirjailijan aiemmat teokset on minulla vielä lukematta, mutta Lumikko ja yhdeksän muuta menee varaukseen heti;).

Pisteitä ehdottomasti *****

13 kommenttia:

  1. Minäkään en ajatellut lukevani kirjaa. En sen jälkeenkään kun luin Ilsen blogissa tästä. Sitten Susa kirjoitti ja sanoi siinä jotain, mikä nappasi minuun kiinni ja sen jälkeen minusta onkin tainnut tulla kirjan todellinen megamainostaja. Olli Suominen ei jätä minua rauhaan. Ja ne salakäyvätävät ovat osa kotikaunpunkiani, joten...

    Maaginen realismi on se kirjallisuuden laji, jolla minut saa tarttumaan kiinni kuin uhrin hämähäkin seittiiin.

    Tästä kirjasta on selvästi tullut ilmiö ja myös kommenttien runsaudessa taitaa Pasin teos olla kirjavuoden ykkösiä blogissani.

    Hauska oli lukea, miten opiskelu alkoi haitata harjukaupunkilaiselämää. Kiitos!

    VastaaPoista
  2. Minusta lukukokemus on silloin parhaimmillaan, kun joku kirja, jonka jo on melkein jättänyt lukematta, tekeekin niin ison vaikutuksen, että sitä on vaikea sanoiksi pukea. Minullekin Harjukaupungin salakäytävät teki saman.

    Ja enää en ikinä katso tätä nykyistä kotikaupunkiani samoin silmin, kun kävelen Puistokadulla..kiipeän Harjun portaita...näen Vivi Lönnin talon...ja...:)

    VastaaPoista
  3. Hauska yhteensattuma, että tämän postauksen alle osui linkki aikaisempaan postaukseesi, joka käsitteli Eugenidesin Middlesexiä. Itselleni jossain Harjukaupungin loppuvaiheilla muistui tuo teos mieleen, vaikka aivan erilainen kirja olikin kyseessä. Kiehtovia tarinoita molemmat!

    VastaaPoista
  4. En minäkään ole kyllä ajatellut tätä lukevani, mutta pitäisiköhän sittenkin? :D Ostin tämän miehelleni (Jyväskylästä kotoisin) joululahjaksi ja hänkin luki sen oikein ahmaisemalla. Eikä kai ole tointunut vieläkään lukukokemuksestaan, jota ei osaa oikein pukea sanoiksi. Omituista, perin omituista...

    VastaaPoista
  5. Leena Lumi, kiitos hyvästä kirjavinkistä sinulle;) Jääskeläinen sai kyllä Jyväskylän vaikuutamaan todella maagiselta ja mielenkiintoiselta;)

    Susa, sen tämä kirja todella teki minulle. Epäröiden ryhdyin sitä lukemaan mutta iloisena nyt siitä, että tartuin tähän...Ja uskon että kotikaupunkisi on tämän kirjan jälkeen erilainen, olisipa upeaa kävellä kirjan paikoissa päivittäin!;)

    Joana, minullekin tuli Middlesex mieleen tämän kirjan loppuvaiheessa. Hauska yhteensattuma, tosiaan ja kuten sanoit -loistavia kirjoja molemmat:)

    Morre, pitäisi, ehdottomasti! :) Ja ymmärrän miestäsi - minunkin on vaikea pukea lukukokemusta sanoiksi, omituista tosiaan... helpoin tapa ymmärtää on varmasti lukea kirja itse. Suosittelen;)

    VastaaPoista
  6. En ollenkaan ihmettele, että Harjukaupungin salakäytävistä tuli loka-joulukuussa ehkä enemmän "blogisavuja" kuin mistään muusta kirjasta ja moni kirjabloggaaja, itseni mukaanlukien, nosti tämän viime vuoden suosikkensa joukkoon. Luin itse Lumikon ja yhdeksän muuta noin kuukautta aikaisemmin kuin Harjukaupungin. Se ehkä auttoi sikäli, että pystyin lukemaan tämän hivenen analyyttisemmin - tai ainakin tiesin osin, mitä odottaa. Silti kirja löi minutkin ällikällä ja vaikka Lumikko on hieno (lue se pian!), on Harjukaupungin salakäytävät jotain ihan muuta. Oman elämän M-hiukkasia alkaa kummasta löytyä vaikka mistä.

    Minä en muuten ole vieläkään lukenut vaihtoehtoista loppua. En ole uskaltanut. :)

    VastaaPoista
  7. lumiomena, minun oli pakko lukea vaihtoehtoinen loppu heti kirjan perään. En tosin tiedä olisiko kannattanut....Lumikko on jo varauksessa kirjastossa, saan sen toivottavasti perjantaina;)

    VastaaPoista
  8. Muakaan tämä ei ole toistaiseksi kiinnostanut, vaikka oon siitä tosi paljon lukenut blogeissa. Se oli kerran yhdellä kirjastoreissulla nenäni edessä, mutta jätin hyllyyn :D saapa nähdä muutanko joskus mieleni, kun tiedän että moni muu on ensin ajatellut kirjasta samalla tavoin kuin minä!

    VastaaPoista
  9. Naakku, kannattaa kyllä lukea - seuraavan kerran kun törmäät siihen kirjastossa ota mukaan;)

    VastaaPoista
  10. Ole hyvä vain!

    Kuten Susa, minäkin näen nyt kotikaupunkini aivan toisin...

    VastaaPoista
  11. Nyt alkaa olla jo pikkupakkko hankkia tämä kirja käsiin. Jyväskylä on ollut minulle aina sellainen tavallinen, arkipäiväinen, tuttu, lähikaupunki, joten se, että siitä saadaan maagisella tavalla kiinnosta, onkin oikeasti todella kiinnostavaa :)

    Kirjastoon siis!

    VastaaPoista
  12. Teresita, kyllä, kannattaa luke tämä kirja! Minäkin innostuin vaikka kaupunki onkin tuntematon;) kirja antaa varmasti vielä enemmän sellaisille lukijoille, jotka tuntevat Jyväskylää ja kirjassa mainittuja paikkoja;)

    VastaaPoista
  13. Onneksi jätin savut lukematta silloin, kun keskustelu oli kuumimmillaan. Siitäkin huolimatta suhtauduin kirjaan aluksi perin kriittisesti. Muttamutta, hurmasihan se, kertakaikkiaan! Enkä onneksi tiennyt lukiessa, että on olemassa kaksi loppuratkaisua. Se oli yllätys ja mieluinen. Selvitin heti toisen ratkaisun ja pidin omassa kirjassani olevaa Rouge-loppua parempana. Ehkä siksi, että koin sen ainoaksi ennen totuuden paljastumista. Ah, mikä koukku vielä lopuksi. En uskaltanut edes postata tästä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.