Sudenmarja / Reidar Palmgren

Sudenmarja / Reidar Palmgren

Otava, 2012. 317 sivua.

Kannen suunnittelu: ?

Mistä minulle? kirjastosta lainaamalla

Reidar Palmgrenin Sudenmarja osui tielleni kirjastossa ja kaunis kansi sai minut kantamaan kirjan kotiin saakka. Olen lukenut muutaman ei-niin-kehuvan blogiarvion kirjasta, joten odotukseni eivät olleet erityisen korkealla. Joskus on kuitenkin todella piristävää lähteä lukemaan kirjaa ilman suuria ennakko-odotuksia!

Tuula on itsekseen viihtyvä, kasviensa kanssa pienessä yksiössä asuva nainen. Hän työskentelee kaupungin puisto-osastolla, on hoitanut kaupunginpuiston pohjoissektoria jo vuosien ajan. Tuula tuntee paikalliset kasvit ja eläimet paremmin kuin kukaan muu, ja toki hän tulee paremmin toimeen kasviensa kuin ihmisten kanssa. Tuula tuntee myös kaupungin hiipparit ja eriskummalliset nuorukaiset joita hän tapaa myöhäisillä iltakierroksillaan. Työkaverit eivät pidä Tuulasta, ihmettelevät erikoisen naisen käytöstä ja elintapaa, mutta pian eläkkeelle jäävä kaupunginpuutarhuri Holopainen luottaa Tuulaan erityisen vahvasti. Tuulan ja Holopaisen välillä on tiivis side, ja ennen eläköitymistään Holopainen viekin Tuulan villiintyneeseen joenpoukamaan ja kertoo naiselle poukaman salaisuuden.

Tuula on hyvä pitämään salaisuuksia, ei hänellä oikeastaan ole ketään kelle asioitaan kertoa. Mutta pian Tuulan reviirille tupsahtaa mies, vartijana työskentelevä Antti, joka vaikeuttaa mutta myös rikastuttaa Tuulan elämää. Poukaman salaisuus, Antin työ ja sivubisnekset sekoittuvat ja pian Tuulan elämä muuttuu täysin.

Sudenmarja on mielenkiintoisen erilainen kirja. Minä pidin ehkä itse tarinaa enemmän Palmgrenin uskomattoman kauniista ja taitavasta kielenkäytöstä. Ihastuin Palmgrenin tapaan kuvailla luontoa ja tehdä pieniä hurmaavia havaintoja ympäristöstä. Korennon toukan kuoriutuminen, ketun tuoksu, kyyhkysen herääminen pesästään - tarina on pieniä yksityiskohtia pullollaan.

Henkilökuvaukset ovat myös kohdallaan. Tuula on erikoinen introvertti, luontoihminen. Hänen käytöstään kuvaillaan paljon, kuinka hän asuu kasviensa keskellä, tuntee luonnon tuoksut mahdottoman tarkasti. Kuinka hän tuntee miehen tuoksun, nuolaisee kättään, valuuttaa eritettä toisensa jälkeen... En voi sanoa tykästyneeni Tuulaan henkilönä, eikä hän herättänyt minussa kovinkaan myönteisiä tunteita, ei sääliä tai edes huolehtimisen tarvetta, mutta hän on taitavasti kuvailtu ja tuntui siltä, että tunsin hänet. Antti taas jäi mielestäni hieman etäiseksi. Kyllä hän tarinassa pyöri, mutta sen lähemmäs miestä ei lukijaa päästetty.

Pidin monesta asiasta tässä kirjassa, kuten kielestä, henkilökuvauksesta ja hieman erikoisesta, erilaisesta fiiliksestä. Jotenkin kirjan jälkimaku ei kuitenkaan ole se kaikkein paras. Sudenmarja ei ole hyvänmielenkirja, siihen tässä on liika eritteitä, ruumiita ja rumia tapahtumia. Vaikka kieli on kauniin soljuvaa, kirjan tapahtumat ja itse juoni jää hieman kielen varjoon vaikka loppua kohden toki halusin tietääkin, miten Tuulan käy. Vaikka Sudenmarjasta jäi aika ristiriitaiset fiilikset, aion kuitenkin jatkossa lukea Palmgrenin vanhempaa tuotantoa.

⋆⋆⋆+

Lue myös Ilselän, Arjan ja Annelin arviot kirjasta.

Ps! Onko jollakin tietoa kirjan kauniin kannen suunnittelijasta?