Gå inte ensam ut i natten / Kjell Westö
Söderströms, 2009. 556 sivua.
Kannen suunnittelu: Helena Kajander
Mistä minulle? kirjakauppaostos
Kjell Westön romaani Gå inte ensam ut i natten oli "virallinen joulukirjani" tänä vuonna. Kyselin blogin sivupalkissakin ennen joulua, minkä kirjan otan joululukemiseksi ja onnekseni Westön kirja sai eniten ääniä. Minkälaisen lukuelämyksen sainakaan! Nautin tämän kirjan lukemisesta suunnattomasti, tämä oli minulle aivan täydellinen kirja.!
Westö kertoo ihmisten elämästä 1960-luvun Helsingissä. Kirjan ensimmäisessä osassa seurataan Jouni Mannerin, Adriana Mansneruksen ja Ariel Wahlin nuoruutta musiikin parissa. Kolmikolla on oma laulutrio, joka levyttää kasetin jolla on kaksi kappaletta. Arielin kirjoittamasta kappaleesta Älä käy yöhön yksin tulee kolmikolle tärkeä. Pian trio kuitenkin hajoaa, ja Jounista tulee menestynyt toimittaja ja myöhemmin poliitikko. Adrianan elämä ei mene ihan yhtä loisteliaasti. Hän seurustelee muusikoiden kanssa, ja huomaa pian olevansa eksyksissä elämässään. Huonoiten käy kuitenkin ehkä Arielille, joka muuttaa Ruotsiin ja löytää itsensä pian rikollisjengin seurasta, huumeiden ja väkivallan keskeltä. Kun pelko kehittyy liian korkeaksi, Ariel ei näe muuta vaihtoehtoa kuin pyytää apua vanhalta ystävltään Jone Mannerilta.
Kirjan toisessa osassa seurataan Adriana Mansneruksen Eva-sisaren, sekä tämän nuoruuden poikaystävän Frank Lomanin elämää. Frank ja Eva tutustuivat nuorina ja seurustelivatkin virallisesti hetken. Vuosien saatossa heidän suhteensa säilyy läheisenä, ja he pysyvät aina toistensa tukipilareina vaikka eivät virallisesti pari olekaan. Frank on aina rakastanut Evaa, mutta virallinen suhde ei ole kaksikolle enää mahdollinen. Frank ystävystyy mutkien kautta myös Jone Manneriin, joka sillä hetkellä työskentelee erään lehden päätoimittajana. Jouni odottaa suurempia haasteita uralleen, ja palaakin pian politiikan pariin. Jonen kautta Frank oppii tuntemaan uusia asioita myös omasta menneisyydestään, ja saa lisätietoa itselleen tärkeästä asiasta joka hänelle paljastetaan 18-vuotispäivänään. Frank ja Eva selvittävät mitä Jounille, Adrianalle ja Arielille tapahtui, miksi he lopettivat musiikintekemisen, keitä he oikeastaan olivat ja mitkä asiat johtivat kolmikon eri teille?
Westö kirjoitaa, kuten aina, hienosti ja mukaansatempaavasti. Kirjan ensimmäisiltä sivuilta lähtien halusin tietää, kuka Jouni Manner oli, minkälainen persoona oli Adriana Manserus, ja mistä erikoinen Ariel oli lähtöisin. Westön kirja on täynnä mielenkiintoisia henkilöitä, minä opin tuntemaan heistä jokaisen tämän kirjan aikana ja nyt monta päivää lukemisen jälkeen huomaan yhä miettiväni kirjan henkilöitä. Myös tämän kirjan Helsinki-kuvaus on upeaa, ja se saa minut haluamaan kyseiseen kaupunkiin juuri nyt, kävelemään samoilla kaduilla kuin nuori Jouni, tai tutustumaan Frankin ja Evan yhteisiin paikkoihin.
Kjell Westöllä on upea taito kirjoittaa isoja, hienoja ja laajoja tarinoita erilaisista ihmisistä. Gå inte ensam ut i natten on upea, suuri romaani rakkaudesta, musiikista, ihmiskohtaloista, politiikasta ja petoksesta 1960-luvun Helsingissä. Kirjan loppuosassa lähestytään 2000-lukuakin, mutta erityisen kivaa minusta oli lukea juuri 1960- ja 1970-luvun elämästä. Hauskaa oli myös se, että tässä kirjassa oli mukana muutama Westön aiemmista kirjoista tuttu henkilö, esimerkiksi Missä kuljimme kerran-kirjasta tuttu Lucie Lilliehjelm sekä hänen veljensä Cedi.
Huomaan, että minun on vaikea kirjoittaa tästä kirjasta ja sen on pakko olla täydellisen kirjan merkki. On niin paljon kehuttavaa, etten löydä oikeita sanoja kuvailemaan tätä. Gå inte ensam ut i natten jää ikuisesti mieleeni yhtenä parhaista kirjoista, joita olen koskaan lukenut. Tässä ei ole mitään liikaa, ei mitään liian vähän.
★★★★★
En ole yhtään Westön kirjaa lukenut, vaikka kovasti kiinnostaa. Missä kuljimme kerran aloitin kuunnella taannoin äänikirjana ja tarina imaisi heti mukaan. Kirja jä silti kesken, koska kuunteleminen ei ole nähtävästi minun juttu.
VastaaPoistaNyt sain jokunen aika sitten hankittua tuon kirjan ihan kirjana ja se odottaa hyllyssä. Voisikin ottaa se lukuun asap!
Minä luulen, että tämä voi olla hieman liian "iso tarina" äänikirjaksi. Henkilöitä on aika paljon ja tapahtumiakin varsin suuri määrä, joten luulen että tämä toimii ihan kirjana paremmin. Toivottavasti luet tämän pian!:)
PoistaOoh, mikä lukuelämys, se välittyy todella voimakkaasti tekstistäsi.
VastaaPoistaMinulle tämä ei ole parasta Westöä, tai ei ainakaan ollut ensimmäisellä lukukerralla. Joskus otan vielä kaikki Westöt uusintakierrokselle, katsotaan sitten, mitä tästä sanon.
Hieno kirja tämä kuitenkin on, ehdottomasti. Kirjailija kuvaa henkilöitään aidosti, monipuolisesti ja sydämeenkäyvästi.
Makoisaa uutta vuotta ja ihania lukuelämyksiä ensi vuodelle!
Ihanaa jos se välittyy tekstistäkin! :) Tämä oli tosiaan hieno lukuelämys minulle!
PoistaJoskus, muutaman vuoden päästä minäkin haluan lukea Westön kirjat uudelleen. Tämä ja Missä kuljimme kerran on vielä tuoreessa muistissa, mutta esim. Leijat Helsingin yllä-kirjasta mistan jostain syystä vain pilkahduksia.
Ihanaa uutta vuotta sinullekin!
Juonen olit tiivistänyt hyvin, itse en pitänyt tästä täysin varauksemattomasti, tässä on aineksia jotka jakavat mielipiteitä.
VastaaPoistaLuin tämä joitain viikkoja sitten ja ohjelmoin bloggaukseni tammikuulle, mutta pitäisi ehkä lukea tämä alkukielellä, sain suomalaisesta käännöksestä hieman toisenlaisia käsityksiä: esim. Pete Everi oli Evan nuoruuden poikaystävä, Lomanin ystävystymisen aikana Manner oli minun tulkintani mukaan pudonnut politikko, Addin tilaa ei avata kovinkaan paljoa, vaikka Ariel soitti kitaraa, niin kyse oli laulutriosta ei "bändistä", sinkulla oli myös b-puoli ...
Pete Everi tosiaan oli Evan nuoruuden poikaystävä, mutta kun se suhde kariutui ymmärsin kyllä, että Evalla ja Frankillakin oli jonkin aikaa ihan "virallinenkin" suhde. Mutta Everi toki oli Evan pidempiaikainen, nuoruuden poikaystävä.
PoistaMitä Mannerin poliitikkouraan tulee, koin että hänen "toinen poliitikkouransa" alkoi vasta hänen ja Frankin jo ystävystyttyä, mutta silloin hän oli muistaakseni jo kerran pudonnut eduskunnasta ja työskenteli KYVYT-lehden päätoimittajana.
Addin tilasta ja elämästä ei ehkä paljastettu suoraan kovinkaan paljon, mutta minusta rivien välistä pystyi kuitenkin arvailemaan varsin paljon. Ei-toimivia suhteita muusikkomiesten kanssa, epämukavia mallintöitä, mielenterveydellisiä ongelmia ja lopulta päiväkirjamerkinnöistä ainakin sai varsin hyvän kuvan Addin pahoinvoinnista ja elämän sekavuudesta.
Ja noista musiikkitermeistä olet ihan oikeassa (ei ole minulla ihan hallussa;), kasetilla tosiaan oli kaksi biisiä ja kolmikkoa tulisi varmaan kutsua laulutrioksi mieluummin kuin bändiksi. Korjasinkin nuo tuonne tekstiin.:)
OK :)
PoistaFrankin ja Evan suhdetta on vaikea pukea sanoiksi, ja Manneriin liitetty "menestynyt" on niin kuin arvelin kertoo menneestä, eli hän oli sivuraiteilla tällöin.
Addista samat havainnot, lapsuutta ei avattu niinkään kuten Wahlin ja Mannerin.
Musiikkitouhut on itsellänikin epäselviä, olen varsin epämusikaalinen musiikin kuuntelija
...
Itse asiassa koen bloggaamisen tästä kirjasta kahdesta syystä vaikeaksi.
Ensinnäkin tarina on niin monipolvinen, toinen syy, jota en käsittele lainkaan etkä sinäkään ja eikä voikaan on se kaikkein tärkein asia, joka sitten paljastuu lukijalle :)
Oli tosiaan vaikeaa kirjoittaa tästä kirjasta. Tarina on niin runsas, ja koska lukukokemus oli minulle niin vahva oli vaikea pukea tunteita ja ajatuksia sanoiksi :).
PoistaPitäisiköhän sittenkin antaa Westölle uusi mahdollisuus - Luin Isän nimeen ja kun ei iskenyt niin ei iskenyt. Tämä kuulosti jotenkin paremmalta...
VastaaPoistaAnna uusi mahdollisuus! :) Ymmärrän kyllä, että kaikki ei tähänkään ihastu, mutta suosittelen kuitenkin kokeilemaan :).
PoistaKiva kuulla, miten vaikuttunut olit tästä! Missä kuljimme kerran teki minuun vastaavan vaikutuksen, tämä ei ihan samanlaista, vaikka nautinnollista luettavaa olikin. Leijat Helsingin yllä on myös upea kuvaus 60-70-lukujen elämästä, erään perheen näkökulmasta. Westö on ilman muuta yksi ikisuosikkini.
VastaaPoistaMinäkin olen tykännyt kovasti sekä Mistä kuljimme kerran-kirjasta, että Leijoistakin. Ihemttelinkin tuossa juuri, miksi olen antanut Missä kuljimme kerran-kirjalle vain neljä ja puoli tähteä vuosi sitten. Se on mieleenpainuva ja upea kirja, ja nyt antaisin sillekin ehdottomasti täydet pisteet.
PoistaMinulle tämä oli pettymys. Kirjassa oli jotenkin liikaa samoja elementtejä kuin Leijoissa, esimerkiksi 80-luvun nousukauden kuvaus oli todella tutun tuntuista. Jotkut kohtauksetkin olivat hyvin samanlaisia. Pettymyksen tunnetta lisäsi se, että oli vähän aikaisemmin lukenut Missä kuljimme kerran -kirjan, joka puolestaan oli minusta parasta Westötä pitkään aikaan.
VastaaPoistaHarmi että petyit tähän. Minäkin pidin kovasti Missä kuljimme kerran-kirjasta, mutta jotenkin luin tämän kirjan niin oikeaan akaan ja oikeassa mielentilassa, että tämä upposi minuun vielä paremmin kuin se.
PoistaIhanaa, että olet kokenut tälläisen lukukokemuksen! Mikä mahtava fiilis, kun löytää täydellisen kirjan!
VastaaPoistaMinulla on kaikki Westöt vielä lukematta, muutama löytyy hyllystä. Olisiko tästä hyvä aloittaa tutustuminen?
Niin on, aivan upea fiilis löytää ihana, itselle tärkeä kirja :).
PoistaMinä suosittelisin Westöhön tutustumista ehkäpä Missä kuljimme kerran-kirjasta, sen jälkeen tämä ;).