Hippa / Mikko Rimminen
Teos, 2013. 243 sivua.
Kannen suunnittelu: Johannes Nieminen
Mistä minulle? kirjastolaina
Minusta tuntuu siltä, että olen viime aikoina vain valittanut kaikista kirjoista, joita olen lukenut. Hiljaiset sillat ei sytyttänyt, ja valitettavasti Mikko Rimmisen Hippa ei sytyttänyt senkään vertaa. No, seuraavaksi (huomenna tai tiistaina!) on tulossa kuitenkin arvio minulle aivan täydellisestä kirjasta! Korostankin tässä vaiheessa, että ajatukseni tästä kirjasta on vain minun ajatuksiani. Moni muu varmasti tykkää tästä! Haluan kuitenkin rehellisesti blogissani kertoa kaikista kirjoista joita luen, ja siksi mukaan mahtuu näitäkin, jotka eivät aivan uppoa.
Hippa on kertomus kahdesta veljestä, jotka työskentelevät hämäräporukoissa pyörivän äitinsä apureina. Äiti pitää näennäisesti antiikkiliikettä, jonka seinien sisällä on kuitenkin jatkuvasti menossa ihan eri bisneksiä. Muutaman mutkan kautta veljekset päätyvät kuskaamaan vanhalla romulla Transitilla ryhmää kehitysvammaisia kesäreissulle Porvooseen. Matkassa mukana on myös kaksi Suvia, kehitysvammaisten asuntolassa työskentelevät ohjaajat ja veljesten ihastukset. Reissun akana sattuu ja tapahtuu, ja herättää se uusia fiiliksiä veljeksissäkin.
Hippa on "miehekäs veijaritarina". Minulle kirja ei uponnut alkuunkaan. Päähenkilöt, veljekset juurikin, olivat ärsyttäviä. He kännäsivät, käyttivät huumeita ja ajoivat autoa kaiken tämän päälle. Käytöstapoja ei ollut alkuunkaan ja muutenkaan en ymmärrä, mitä sentään melko fiksuilta vaikuttaneet Suvit (no ehkä se toinen ei niin fiksu ollutkaan...) miehissä oikein näki.
Kieli on taattua Rimmistä. Kikkailevaa, kiemuraista, outoa ja täynnä ihmeellisiä sanoja joista osa taitaa olla ihan juuri keksittyjäkin. Sitä paitsi minua ärsytti tuhta kertaa toistuneet sanonnat ja lauseet, kuten ja että, jaettä, ja että blaablaa. Nämä toistuivat siis varmaan lähes jokaisella sivulla ja hidastivat lukemista ja ärsyttivät ihan muutenkin. Kieli ei hurmannut minua vieläkään, eikä se ainakaan parantanut kirjaa kokonaisuutena alkuunkaan.
Kertomus oli myös sisällöltään jotenkin tylsä, ja en löytänyt juonesta oikeen minkäänlaista käännekohtaa, pointtia tai sitä huipennusta jota odotin. Tasapaksu ja tylsä, valitettavasti. Kehitysvammaisten mukaanveto tylsään tarinaan ei myöskään auttanut. Heidän seikkailunsa alkoi joskus kirjan keskivaiheilla ja minua lähinnä kammotti tapa, jolla heidät vedettiin tähän mukaan. Kehitysvammaiset autossa ja kuski vetää enemmän viinaaa naamaan ja koksua nokkaan. Huh.
Hidaslukuinenkin tämä oli lähinnä kiemuraisen kielen vuoksi. Olin monta kertaa jo jättämässä kirjan kesken, mutta jostain syystä halusin tietää paraneeko tämä loppua kohden. Ei parantunut, valitettavasti. Minä taidan jättää Rimmisen kirjat jatkossa muiden luettavaksi, sillä ei nämä nyt vain taida sopia minulle. Onneksi moni muu tykkää.
★+
Ehkäpä Rimminen käytti noita sanoja kuvaamaan sitä älytöntä humalassa ja pöllyssä oloa. Kirjassa oli sellaista veijaritarinaa, joka nauratti älyttömyyksillään, kaikki meni överiksi. Ja niitä Suvi-nimisiä oli kolme. Kirjan kohokohtahan oli, kun Riuska-Petteri tiesi rakastuneensa. Voiettä se on ihanaa kun suomipoika rakastuu :)
VastaaPoistaJotenkin minä en saanut kieltä ja outoja sanoja edes menemään yhteen tapahtumien kanssa. Valitettavasti. Minulle kirja oli vain liian överi, niin överi ettei se enää edes naurattanut.
PoistaSuveja oli tosiaan kolme. Nekin meni sekaisin...:D
Ihana purkaus Sanna! :D
VastaaPoistaMinä luin Rimmisen Pussikaljaromaanin ja - ei ei ei. Ei kyllä ollut alkuunkaan minun kirjani se. Rimmisen jätän minäkin muille enemmän tykkääville luettavaksi.
Haha, kiitos! :D
PoistaPussikaljaromaani löytyy minun hyllystäni niin taidan vielä lukea sen. Joskus. ;D
Minulla on hyllyssä äitienpäivälahjana Nenäpäivä (Rimminen), "se kun sai sen Finlandia-palkinnon" (mies osti, vaikken ole hänen äitinsä :)
VastaaPoistaSe on aloitettu, luettu n. 10 sivua, ja nyt se on odottanut hyllyssä, että ihan vaikka kohteliaisuudesta jatkaisin sen lukemista, Mutta jo se nimi on minusta vastenmielinen. Se saa odottaa niin kauan, kunnes joku muu huomaa sen, ja haluaa lukea. Täytyyhän sen olla hyvä, kun on saanut kunnioitettavan palkinnon.
Häpeän sanoa, mutta sillä on kohtalotoveri - vähän matkan päässä hyllyssä - sekin äitienpäivälahja, mutta kesken on jäänyt sekin. Se on Sofi Oksasen Puhdistus. Kansainvälistä mainetta saanut. Mikä minussa on vikana, mietin.
Nyt, äitienpäivänä (tietysti) sain peräti kolme kirjaa. Se on jo saavutus. Ne on kaikki paksuja, mutta ne kiinnostavat minua. Kuhan ennätän lukea kaikki kirjastonkirjat, joita on 8 kpl pöydällä, aion tosissani alkaa niiden lukemisen. Tässä järjestyksessä: 1. Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme, 2. Donna Tartt: Pikku ystävä, 3. Donna Tartt: Tikli.
Eniten minua kiinnostaa tuo Tikli. (Olen lukenut joskus Donna Tarttilta Jumalat juhlivat öisin, ja pidin sitä erittäin hyvänä.
Kirjastosta luin viimeksi Revolutionary Road (Rikhard Yates), voi miten hienoa tavallisen arkielämän kuvausta (olisin voinut vaikka syödä sen, niin kovasti siitä tykkäsin, vaikka olin nähnyt sen myös leffana (leffana se oli hyvä, mutta kirjana vielä parempi).
Liisu, minäkään en pitänyt Nenäpäivästä alkuunkaan, enkä oikein ymmärtänyt sen hienoutta. Pelon kirja oli hieno, muttaa vaatii kyllä lukijalta aika paljon. Tai siis, vie aikaa ja sen kanssa tarvii kyllä vähän miettiäkin. Ei helpoin kirja, mutta hieno!
PoistaRevolutionary Road oli minustakin hyvä. Melkein pidin leffasta enemmän, mutta se taitaa olla siksi, että olin nähnyt sen pari kertaa ennen kuin tartuin kirjaa. Tiesin mitä tulee, siispä.
Jahas, taitaa minultakin jäädä loput Rimmiset lukematta. Olen lukenut Nenäpäivän, ja täytyy sanoa, että mielestäni se oli outo valinta Finlandia-palkinnon saajaksi. Nenäpäivässä minua ärsyttivät täsmälleen samat asiat kuin sinua Hipassa, etenkin kieli. Argh! Rimmisen luomat henkilötkin ovat vain yksinkertaisesti ärsyttäviä. Hän yrittää luoda jonkinnäköisiä karikatyyreja ja ihan överiksi vedetyillä ominaisuuksilla varustettuja tyyppejä, mutta minusta he ovat ainoastaan epämiellyttäviä.
VastaaPoistaMinäkään en tykäänyt Nenäpäivästä, ja olen muutenkin samaa mieltä kanssasi. Jää kyllä seuraavat Rimmiset lukematta mullakin.
Poista