Kesäviiniä / Joanne Harris

Kesäviiniä / Joanne Harris

SSKK, 2001. 350 sivua.

Alkuteos: Blackberry Wine, 1999.

Suomentanut: Sari Karhulahti

Kannen suunnittelu: Jukka Pellinen

Mistä minulle? kirppislöytö

Ensikosketukseni Joanne Harrisin kirjoihin sain joskus teininä kun katsoimme koulussa Pieni suklaapuoti -elokuvan. Sen jälkeen ryntäsin kirjastoon lainaamaan kirjan, johon elokuva perustui. Heti perään taisin myös lukea Appelsiinin tuoksu-kirjan ja muistan tykänneeni kummastakin todella paljon. Olen vuosien saatossa hamstrannut hyllyyni lähes kaikki suomeksi ilmestyneet Harrisin kirjat, joten nyt pääsiäisenä oli korkea aika tarttua ensimmäiseen niistä. Kesäviiniä valikoitui ihan siitä syystä, että pääsiäisenä oli niin ihana, kesäinen fiilis. Vappusäästä; lumesta, rakeista ja rännästä, en viitsi edes puhua...

Kirjailija Jay Mackintoshin uusi kirja ei ota syntyäkseen, joten hän päättää jättää kiireisen ja stressaavan elämänsä Lontoossa ja muuttaa Ranskan suosituimmalle viinialueelle. Pienessä Lansquenetin kylässä (samassa jossa Pieni suklaapuoti oli!), viinitarhojen ja hedelmäpuiden keskellä on Jayn ostama talo. Viinitarhassaan hän tapaa myös vuosien jälkeen yhden lapsuutensa tärkeimmistä henkilöistä. Joe opetti Jaylle kaiken kasveista ja puutarhan hoidosta Jayn viettäessä kesät Joen kodin läheisyydessä ollessaan nuori poika. Joen merkilliset tarinat, loitsut ja erityiset siemenet tekivät Jayn lapsuuden kesistä ikimuistoiset. Menneisyyden lisäksi Jay miettii myös uutta naapuriaan Marise d'Apia, jonka tarina on kiinnostava eikä jätä Jayta rauhaan. Kuka tuo salamyhkäinen, kaikkien inhoama nainen oikein on?

Kesäviiniä oli mukavan kepeää luettavaa. Tunnelma ranskalaisessa pikkukylässä, kukkien, hedelmäpuiden ja tuoreiden yrttien seassa oli kesäisen ihana. Tarina on myös mielenkiintoinen, ja Jayn elämään tempautuu mukaan varsin nopeasti. Pidin myös kirjan rakenteesta. Kerronta vuorottelee nykypäivässä ja Jayn elämässä Ranskassa sekä Jayn lapsuudenkesien välissä. Rakenne takaa sen, että lukiessa ei tule tylsä ja kirjaa haluaa lukea aina yhden luvun lisää, jotta saisi tietää miten juoni jatkuu. Vaikka pidin rakenteesta, pidin kuitenkin jostain syystä enemmän niistä osista, jotka käsittelivät nykypäivää ja Jayn elämää Ranskassa. Joe oli henkilönä todella kiinnostava, ja Jayn lapsuudesta oli mukava saada hyvä kuva, mutta silti salaperäinen Marise ja Jayn kirjoittaminen ja elo vanhassa talossaan teki minuun suuremman vaikutuksen.

Kirjan kieli on helppoa ja sujuvaa ja tarina etenee jouhevasti. Tarina sisältää muutamia mystisiä piirteitä, jotka ehkä hieman vievät uskottavuutta vaikka ihan kiinnostavia ratkaisuja olivatkin. Tarinan kertojana toimii nimittäin pullollinen vanhaa viiniä, ja muutkin viinipullot osaavat ilmaista ajatuksiaan. Kesäviiniä voisikin olla tavallaan aikuisten satu. Hieman mystinen, tunnelmaltaan kauniin satumainen. Rakkaus, ystävyys, kauniit maisemat, hyvät tuoksut ja maut, onni ja ilo rakentavat tarinan, jonka lukemisesta jää iloinen mieli. Hyvä voittaa, ja (melkein) kaikki ovat onnellisia. Ja haaveet omasta vanhasta kivitalosta keskellä ränsistynyttä viinitarhaa vain lisääntyvät...

★★★★