Illallinen/Herman Koch
Siltala, 2012. 340 sivua.
Alkuteos: Het diner, 2009.
Suomentanut: Sanna van Leeuwen
Kannen suunnittelu: ?
Mistä minulle? kirjastosta varaamalla
Herman Kochin romaania Illallinen kehuttiin minulle niin paljon, että varasin kirjan nopeasti kirjastosta. Aloittelin luekmista itsenäisyyspäivän iltana, tarkoituksena hieman maistella kirjan fiilistä. Jäin kuitenkin nopeasti koukkuun, ja muut lukemisen alla olevat kirjat saivat väistyä Illallisen tieltä. Eilen illalla suljin Illallisen kannet tyytväisenä.
Paul Lohman valmistautuu vaimonsa Clairen kanssa viettämään hienon illallisen amsterdamilaisessa ravintolassa menestyneen poliitikkoveljensä Sergen, sekä tämän Babette-vaimon kanssa. Illallisen on tarkoitus koostua hyvästä ruuasta, keskustelusta ja yhdessäolosta, mutta Paul osaa jo etukäteen kuvitella, minkälainen kauhuilta on syntymässä. Hän ei aina tule toimeen veljensä kanssa, ja on juuri ennen illallista löytänyt teini-ikäisen poikansa Michelin kännykästä järkyttävän videon. Illallisen tarkoitus muuttuu, ja nyt pariskuntien on tarkoitus keskustella teini-ikäisistä pojistaan. Illallisesta ei tule mukavaa yhdessäoloa, ja tunnelma pöydässä kiristyy entisestään jokaisen ruokalajin jälkeen. Juomarahan aikana tilanne riistäytyy käsistä jo ihan kunnolla.
Koch kirjoittaa helposti ja sujuvasti. Minä tempauduin tarinaan mukaan ensimmäisiltä sivuilta lähtien, ja ahmin kirjan loppuun. Koch on tavattoman taitava pitämään kirjassa jännitystä yllä. Hän paljastaa perheen salaisuuksista hieman kerrallaan, antaa pikkuvinkkejä, mutta jättää juuri sopivasti piiloon. Sain taas kerran huomata, kuinka paljon pidän kirjoista, joissa ei pureskella lukijalle kaikkea valmiiksi.
Illallisen henkilöhahmot ovat myös kiinnostavia ja taidolla kuvailtuja. Minä opin tuntemaan epävarman, sosiaalisista vaikeuksista kärsivän Paulin, hänen sympaattisen vaimonsa Clairen, hieman ärsyttävän diivailija-Sergen, sekä hänen arvoituksellisen Babette-vaimonsa. Minä tunnistin teinipoikien vaikeudet ja epävarmuuden, ymmärsin vanhempien huolen. Mielipiteeni henkilöistä vaihtuivat lukemisen aikana useasti, välillä toinen oli toista ärsyttävämpi. Etenkin turhamainen Serge herätti minussa paljonkin tunteita, kaikkea ärtymyksestä ihasteluun.
Illallinen oli kaiken kaikkiaan piristävä, ajatuksia herättävä ja todella mukaansatempaava kirja. Minulle tuli tästä hieman mieleen Poikani Kevin, vaikka Koch toki kirjoittaa vakavista aiheista kuitenkin pilke silmäkulmassa, hienoisella huumorilla höystettynä. Kochin luomat henkilöt, etenkin Paul, osasivat nauraa itselleen kaikkine puutteineen (paitsi nyt ehkä Serge..), ja se sai henkilöt tuntumaan inhimillisiltä. Minä ihastuin tähän kirjaan, vaikka jotain pientä jäi puuttumaan, jotta tämä olisi minulle täydellinen. Hieno, koukuttava ja mieleenpainuva lukukokemus kuitenkin. Seuraavaksi kirja suuntaa äidilleni, hän odottaa jo malttamattomana pääsevänsä lukemaan tätä kehujeni jälkeen.
Osallistun kirjalla Ikkunat auki Eurooppaan-haasteeseen ja valloitan kirjallisessa maailmanvalloituksessani Hollannin.
★★★★+
Minulle tämä oli täyden viiden tähden kirja, aivan kertakaikkisen loistava!
VastaaPoistaEn osaa ihan sanoa mikä tästä jäi puuttumaan, jotta se olisi saanut minulta viisi tähteä. Mutta loistava, hieno kirja jokatapauksessa!:)
PoistaJäinkin heti miettimään, että mitä ihmettä sinulla tässä puuttui;-) Kun keksit sen, kerro. Minulle tämä on kuten Tuulialle ihan täydellinen kirja. Aion lukea kaikki Kochit mitä ikinä suomennetaan.
PoistaMinäkin haluan ehdottomasti lukea lisää Kochia, kun sitä suomennetaan!:)
PoistaJotenkin tästä puuttui se viimeinen tunne, se huima fiilis lukemisen jälkeen joka minulla on jäänyt hienoimpien lukukokemusten jälkeen. Se tunne, että joku kirja on oikeasti mennyt ja koskettanut minua todella syvältä. Että jään täysin kirjan maailmaan kansien sulkemisen jälkeen, en hetkeen pysty ajattelemaan muuta kuin kirjan tapahtumia ja sen henkilöitä. Näin minulle käy hienoimpien kirjojen kanssa, ja tässä se jäi vielä hieman uupumaan...
Mielenkiintoinen tuo vertaus Poikani Keviniin :) Sekin on ollut pitkään lukulistalla..
VastaaPoistaHymyilytti äskeisessä kommentissa sun kuvailu "viiden tähden kirjasta", mutta se oli juurikin oikein sanottu ;)
Joo tuli kyllä sekava selitys tuosta viiden tähden kirjasta. Mutta mulle se tunne on tärkeä ;). Poikani Kevin kannattaa ehdottomasti lukea!:)
PoistaLuin Illallisen melko hiljattain (ja aion blogata siitä tällä viikolla). Olen yksi niistä harvoista joihin se ei vain kolahtanut. Hieno ja hyvin kirjoitettu teos, sitä en sano - mutta ei vain minun kirjani. :)
VastaaPoistaVeikkaisin Illallisen olevan kova luu Globalia-äänestyksessä, niin laajalti sitä on luettu ja rakastettu (tai no, voiko tätä kirjaa rakastaa? :). Minun ääneni menevät kyllä ihan muualle. :)
Kiva kuulla että kaikki eivät vain kehu tätä maasta taivaisiin! Odotan siis innolla arviotasi tästä ;).
PoistaMinäkin veikkaan tälle menestystä Globaliassa, vaikka tämä ei taida minunkaan listalleni mahtua...
Herkullisen näköinen Illallinen sinulla! :D
VastaaPoistaHaluaisin kovasti lukea tämän, niin moni on siitä mielenkiintoisesti blogannut, että kiinnostukseni on herännyt jo aika päivää sitten! Uusia kirjoituksia on kuitenkin aina mukava lukea: jokainen onnistuu nostamaan esille omaa näkökulmaansa ja jotain uutta.
Eikö vain! Puoliksi palaneita piparipossuja :D.
PoistaSuosittelen lämpimästi lukemaan tämän, hieno kirja!:)
Sanna, mä kuulun Illallisen ihailijakaartiin ;) Minut tämä vei ihan mennessään mutta jos jokin palo puuttuu niin se puuttuu. Ymmärrän sua! Yksikään kirja ei ole kaikille sama vaan luemme näitä omista lähtökohdista.
VastaaPoistaIhanaa että tykkäsit tästä niin paljon!:)
PoistaJokin pieni viimeinen silaus tästä puuttui, jotta se olisi ollut minulle täydellinen. Mutta hyvä, hienosti kirjoitettu ja koottu kirja kuitenkin.
Olen ajatellut pitkään, etten lue tätä. En vaan jotenkin koe tätä kirjakseni. Mutta ehkä minun sittenkin täytyy!
VastaaPoista